maanantai 15. elokuuta 2016

Tuulen kampaamossa




Hymysuin katson
kun tuuli kampaa
maan vihreitä kiharoita
joita elokuun
kukkaset koristaa!

Itsekin on kuin vihreä kihara
jota elämän tuulet kampaavat
ohuemmaksi ja sileämmäksi ja
hauraammaksi

Ilokseen  koristelee
 tätä harmaata olemustaan
elokuisin kukin, 
nauttien kesäarjen
 tapahtumista

Kaikkien Rakkaitten läsnäoloista ja
Lastenlasten hassuista toilauksista
 nauruista  halauksista
kiukutteluista ja äksyilyistä
jos ei kaikki suju
heidän mielensä mukaisesti

vauvoista on  tullut juokevia ja
itsepäisiä, isoimmista 
määrätietoisia kesäapulaisia

ja  ennen niin pirteästi seikkailevat aikuiset
vaativat  päiväunia puutarhakeinussa

Kissan hitaat hepulikohtaukset
ja murjotukset ovat aina
salaisen huvittavia

Koiran laiska lorviminen
on kuin omia lorvimisiaan katselis-

ei  ole Koirasta enää jänisjahtiin
lähipuistossa, kesäaamuisin kello 5!

Kaikki muuttuu.

Kun tuuli kampaa......


herne

8 kommenttia:

  1. Kiitos herne. Hieno kuva ja runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mummeli, kiitos kun tykkäsit!
      Minulla ei ole puutarhaa, täällä,
      vaikka pieni maalaiskupunki onkin.

      Mutta, täällä on upeita istutuksia katujen varsilla ja
      puistoissa ja vähän vaikka missä, että puutarhattomatkin saavat ihastella ja istahtaa hetkeksi tai pitemmäksikin aikaa filosofeeraaman elämän menoa!

      Elokuu on meneillään ja taas saa ottaa niitä kesän jäähyväisiä kun käännytään syksyn puolelle. Enää ei niin riipaise syksyn esiinmarssi kuin ennen, kai sitä on tottunut
      jo, ei Kissakaan enää ole niin
      melankolinen - on varmaan tarttunut kevyempi olo yhdessä kun eletään-hih!

      Minä olen keskittynyt lastenlapsiin ja tykkään heitä
      hyysäillä ja hemmotella kaikella tavalla, kun se aika menee niin nopeasti ohi - vaikka he kyllä(ne isommat, sanovat että he hoitavat mummua ja Kissaa,☺ niin se varmaan onkin!

      Oikein lumoavaa elokuun loppupuolta Sinulle Mummeli, nautitaan kukkasista ja luonnosta talven varalle!

      Poista
  2. Kiitos Herne, olipa taas ihastuttava runo!
    Hyvää elokuun loppua ja syyskuun alkua sinulle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Kiitos Aili-mummo Nupponen! Elokuu ehti jo loppua, eikä me Kissan kanssa voitu nauttia kuin yhdestä kuutamoillasta, kun oli niin sateista. Harmitti se, kun tavallisesti istumme
      pihalla ja vähän juhlimmekin.

      Ei nyt mitään rapujuhlia, niinkuin naapurissa, jotka niistä ravuista tykkäävät.

      Me vaan muuten otamme juhlan kannalta, hörpimme teetä ja nautimme elämästä. No, täytyy odottaa syyskuun kuutamoa - ☺

      On vielä lämmintä ja aurinkoisiakin päiviä eikä kellastuminenkaan ole vielä päässyt vauhtiin.

      Koulut alkoivat ja lapset kotiutuivat taas syyslukukauden haasteisiin niinkuin aikuisetkin, lomiltaan.

      Kissan kanssa päätimme ottaa iisisti emmekä suunnitele mitään arkea mullistavaa menoa.

      Minulla on hammaslääkärireissuissa tarpeeksi mielenmullistusta, josta tuo elämäntoveri saa kuulla kyllästymiseen asti.

      Ei se kyllä sano muuta kuin laiskan osaaottavan mjaun, mutta kyllä se auttaa.

      Oikein oikein hyvää syksyä Teille sinne Tohmajärvelle,
      otetaan iisisti♥!

      Poista
  3. Olen joskus miettinyt, millaiseksi maailmalla vuosikymmeniä asunut on muuttunut identiteetiltään. Olen ymmärtänyt, että lähiperheesikin on monikansallinen.

    Vieläkö koet olevasi "ulkosuomalainen"?
    Minun kokemuksenihan on sinuun verrattuna vain muutaman vuoden "muukalaisuus", mutta silti sydämessä on myös "thaiosasto". Ja jollain tasolla Thaimaassa käydessäni identiteettini siellä on enemmänkin suomalaisthai kuin pelkkä suomalainen. En koe siellä niinkään samuutta muihin suomalaisiin kuin työtovereihin.

    VastaaPoista
  4. Maija Mäkelälle

    Minun suomalaisyntyinen monivuotinen ystäväni muutti taas takaisin Helsinkiin,ja juuri eilen illalla, kun puhuimme puhelimessa, hän mainitsi, ettei koe kuuluvansa mihinkään, vaikka hänen lapsensa ja lastenlapset oli se syy miksi "mummo" muutti heitä lähelle.

    Minä en enää voisi ajatella että muuttaisin Suomeen, vaikka sekin aika oli, kun lapset muuttivat omiin oloihinsa ja mies muutti ajasta ikuisuuteen.

    Olin aina ajatellut että jos Äiti sairastuu se olisi ainut syy, miksi muuttaisin, kun niin kävi, hän ei sairaalasta päässyt kotiin kuin käymään, kunnes sai nukkua pois, eikä minun sinne muutosta tullut mitään.

    Olen ruotsinsuomalainen olosuhteisiin nähden, sydämeltä suomalainen, jonka on kasvanut Etelä-Pohjanmaan mullassa
    ja laajoissa maisemissa ja tuulissa.

    Isäni puolelta suku oli maailman matkaajia ja se on periytynyt sitten lapsiinikin, myös mieheni suvun perintönä.

    Keskimmäinen poika Norjasta oli tässä alkusyksystä, ja kertoi kuinka prheensä suunnuttelee Austraaliaan muuttoa. Nuorimmalla pojalla on islantilainen morsian, saa nähdä minne he perustavt kodin kun saavat opiskelunsa päätökseen.

    Olen asennoitunut siihen että minun kotimaani ei ole Suomi, vaikka sukulaisia aina kaipaan, eikä se ole Ruotsi, asun täällä Rakkaitani lähellä
    matkalla ikuiseen kotimaahan.
    Ystäviä on täällä harvassa ja välimatkoista ja ikääntymisestä johtuen harvat tapaamiset ovat niitä elämän kohokohtia.

    Vois sanoa, että olen jonkin sortin muuttolintu täällä pesinyt sen'
    oman aikani. Koskahan saan lopullisesti lentää sinne, minne rukousten siivillä täältä lentelen ! ♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos pohdiskeluistasi. Siinä on paljon tuttua. Tuon viimeisen kappaleesi sanomaan yhdyn.
    Tässä toisen sanoin:

    "Elämän näen pientareelle piirtyvän;
    Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
    Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
    Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
    Vaikka vaellus on vaivaista,
    minä vielä jaksan toivoa;
    olen kahden maan kansalainen."

    mm

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. "Vaikka vaellus on vaivaista,
      minä vielä jaksan toivoa;
      olen kahden maan kansalainen."
      Näin on! Kiitos.

      Poista