keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syyyyys






Vaikka minä olisin juuriltani kiskottu
 poikkisahattu
 runneltu ja palasiksi hajotettu

 Vaikka minä olisin
 monennimisten ahdistusten puristama,
 maahan muserrettu,
 rujo,
 en ole toivoton. 

Sillä minä tiedän
 Lunastajani elävän
 ja näkevän tämän.

 Hän kokoaa särkyneet palaset, 
hoitaa juuret
 ja 
ottaa ahdistukseni kantaakseen.

 
 Anni Korpila – Onni Terävä 






 
Syksy on 

ahdasta aikaa
tilanpuutetta
kaipaamista
palelua
ja
sietämättömän
pitkiä kolotusöitä

kaksinpuhelut
muuttuvat 
pimeällä
yksinpuheluiksi
 eikä
kysymystaakkaa
jaksa  siirtää edes
 sängyn alle

kurjet lähtevät jo
 yhteisymmärryksessä,
minäkin tahtoisin lentää...

mutta Kissa vaan murjottaa



Herne









2 kommenttia:

  1. Kiitos hienoista runoista Herne! ♥
    Kissa ei taida pitää syksystä ollenkaan?

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Olen miettinyt, jospa Kissaan vaikuttaa
      mun olotila, mutta ei sekään pidä
      paikkaansa, kyllä sillä on ihan
      oma murjotuskausi menossa.

      Vähän se piristyy kun pääsee ulos
      ,mutta ei se kovin halukas ole ulos
      lähtemään.

      Tyttäreni tuumasi, että jos sillä
      on kissojen vaihdevuodet☻

      Täällä on harvinaisen kaunis syksy,
      ei sateita eikä kovin kylmääkään.
      Mutta vanhan luusto kyllä puhuu
      omaa kieltään, kolottamalla.

      No, kohta saa muuta miettimistä
      kun Syysmarkkinat lasten
      kouluissa alkavat ja syntymäpäiviäkin
      on tulossa ja Joulu!

      Hyvää lokaluuta Aili-mummolle!♥♥

      Poista