torstai 27. elokuuta 2015

arMolliSta




Syliss rakentuu uus.
Turvallisten käsivarsien suojiss,
hiljaa laulamalla suostuttelevasti.
On hyssettelyaikaa ja paljon Rakkautta
varastossa


Vaikka ei enää kelpaakaan
tehoysteiskunnan tehosysteemiä
hyödyntämään


Nyt on pienten ihmisten
turvasta kysymys,
sitä ei kaupasta saa eikä apteekista.
Ei lääkäri kirjoita turvareseptiä.
Ei sitä kirjastakaan voi lukea, kuin
pullanteko-ohjetta.


Sitä on Mummojen villatkkien sisäpuolella
Sydämen taskussa tallettettuna
Pieniä Ituja varten,
että he pääsisivät
kasvamaan
Armollisuuren turvassa
Rakkauren Lämpööses ilmapiiris!


Herne










arMolliSta

Ei meilt taivaan porteilla kysellä
muistikko käyrä töisä
ja tehrä veroilmo tuksen
pakastaa mustikoit talven varalle
ja imuroira sohvan alta.

Meilt kysytään
 muistikko
ottaa pikkasen
sylliin
ja kutitella tarpeeks
ja sil armon asenteel
menköön tääki päivä.

Susanna Drockila


6 kommenttia:

  1. Voi miten kauniisti kirjoitit! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummeli!

      Kiitollisella mielellä saa olla, että
      vielä jaksaa reissuta että saa
      noita pieniä pitää sylissä ja kuunnella
      heidän herkkää puheluaan.

      Eipä ole vanhemmilla paljoa aikaa
      heidän asioitaan kuunnella, eikä
      työpäivien jälkeen syliinkään tahdo
      mahtua, kun heillä on kaikkea muuta.

      Ei näitä pikkuisia tarhassa joudeta
      hyssyttelemään, kun aina on joku
      joka tarvitsee enempi.

      Minulla itselläni oli Anna-Mummu, jonka
      sylissä me tenavat saimme istua ja
      latautua jo aamusta, että jaksoimme.
      Melkein niillä muistojen latauksella jaksaa vieläkin, kun uuvuttaa.

      Onneksi on Taivaan Isän syli, jossa
      näin vanhanakin saa levätä ja kerätä
      voimia. Sitähän noille lapsukaisillekin
      saa nätisti kertoa, että tietävät sitten
      aikuisena, kun elämä koettelee ja
      väsy yllättää!

      Täällä syksy jo tuntuu, heti kun
      aurinkoiset päivät vaihtuivat sateisiin.
      Kissa murjottaa ikkunalaudalla,
      niinkuin se olisi minun vika, kun sataa!:)
      Kunista loppukesää Mummelille ja
      pienelle nelijalkaiselle!

      Poista
  2. Kiitos ihastuttavasta runosta, Herne-ystävä! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo!

      Minun sydämelläni on nuo sukuni
      pikkuisimmat ja siitä isommatkin.
      Vanhemmilla on työrasituksia ja
      kokouksia ja menoja töitten vuoksi
      harva se iltakin.

      Sitten ihmetellään kun lapset ovat
      kiukkuisia kun harvoin pääse
      Äidin tai Isin syliin huilaamaan.

      Kesälomillakin on yhtä hulinaa ja
      menoa moneen eri paikkaan niin
      että lomien jälkeen pitäisi heidän oikeastaan saada uutta lomaa vain lapsia varten.

      No, ehkä olen liian kriittinen, mutta
      kyllä se säälittää, kun lomaa vois
      pitää omassa metsässäkin, eikä
      tarttis lähteä kalliseen huvipuistoon
      maksullista hauskaa pitämään, huh...

      Kesä tuli elokuussa, kun suurin osa
      aloitti työt, mutta onneksi tuli.
      Nautimme jokaisesta päivästä
      lastelastenkin kanssa ja Kissikään
      ei valittanut kun sai auringossa köllötellä.

      Oikein Hyvää loppukesää sinne Tohmajärvelle,
      toivotaan että ei sataisi vaan aurinkoakin tulisi!

      Poista
  3. Onneksi mummojen sydämen taskuihin mahtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin Hienoa, että se ei merkitse mitään, onko tasku pieni tai suurempi, pääasia on, että mahtuu! Salaisuus taitaa ollakin siinä,
      että mitä enempi saa olla noita Ituja hyysäilemässä, sitä taas kaipaa
      syliinotettavia! Siksipä olen Oslossa
      oikein rampannut koko kesän ja
      koko syyskuunkin.

      Nuorimmaisin on oikein Mummun sydänkäpynen! Eikä vain minun vaan
      meidän kaikkien pieni höpönassu!:)

      Poista