tiistai 17. maaliskuuta 2015

Leipomista






leipomista
riittää

murehtimisuunia
kuumennetaan
tuskapullien
paistamiseen



-herne-


Ps.

Niinpä.
kun oikein  lunssa
riipoo ja on surkeassa
kunnossa, kaikki
murheen taikinat
senku nousevat..

Muistui mieleen
Mummun sanat,
ei sitä murehtimisuunia
tartte  kuumentaa,
kun siinä ei mikään pala eikä paistu..

Mikään ei murehtimalla
lopu.
Lunssakin kestää hoitamlla seitsemän päivää.
Hoitamatta, viikon.





-h-

6 kommenttia:

  1. Missäs olet piileksinyt kun ei aikoihin ole mitään blogissasi näkynyt vai enkö vain ole huomannut.
    Mukavaa maaliskuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne17. maaliskuuta 2015 17.46



      Hei Mummeli
      Olen paljon ollut Oslossa,
      nytkin tulin juuri kotiin.
      Keskimmäisen pojan perheeseen
      tuli kesällä poikavauva ja olen
      molempia pikkupoikia ollut hoitamassa,
      vanhempi on 4v ja tämä pieni 10kk.
      Sitten siellä on vanhimman pojankin
      kolme lasta, ja ja nuorinkin poikani
      asuu ja opiskelee Oslossa.

      Minun
      piti olla vielä viikko, mutta sain
      pahan lunssan ja pitää sitä tulla
      tänne omaan pesäänkin välillä,
      että taas jaksaa. Kyllä lapset
      ovat mukavia, vaan omat
      vaivani ovat siellä kylmässä
      olleet hankalia. Vaikka en
      minä niitä aina muista päivällä,
      kun on touhua, mutta sitten
      kolottaa luita öisin.

      Onneksi mennään kevättä kohti,
      puistossa täällä Falköpingissä
      jo Krookukset ja Lumikellot
      kukkivat ja Kurkeloisiakin on jo
      muuttanut tuonne suolle.

      Aurinko lämmitti tänäänkin,
      oli +8 astetta, ja iloinen mieli!

      Oikein mukavia ja aurinkoisia
      kävelyreissuja Sinulle ja pienelle
      nelijalkaiselle kaverillesi siellä
      Rakkaassa Suomessa!

      Poista
  2. Työtä se on lastenhoitokin, vaikka miten rakastaisi;))
    Ihanaa että kirjoitit, Herne.
    Toivotan pikaista paranemista sinulle. ♥♥
    Ihanaa kevättä sinulle ja läheisillesi!! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kyllä lastenhoito käy kokopäivätyöstä,
      Pikkupoika on kiltti ja nopea, ei huomaakaan
      kun jo on napannut suuhunsa vaikka mobiili
      puhelimen pöydänkulmalta, kun silmä välttää!!☺

      4-vuotias Isoveli on vilkas ja jos saa
      tuoda kaverin tarhasta kotiin, koko
      tupa on ylösalaisin silmänräpäyksessä.
      Hän tykkää dinosauruksista, ja niitä
      on vaikka kuinka monta kokoa ja lajia
      ja niillä kun leikitään ja niitä
      juoksutetaan ympäriinsä,
      niin Minäkin olen jo välillä
      oikein Tyrannosaurus Rex! Huh huh!

      Miniä menee töihin ja Poika jää Isävapaalle,
      että kyllä siellä on Mummun hyvä käydä
      katsomassa etteivät Pojat unohda
      todellisuutta, kuka mitenkin ja
      kaikki yhdessä.

      Se vaan on, että siellä Holmenkollenin
      vuorella on niin kylmää, vaikka
      muualla on lämpöasteita,
      niin siellä on melkein
      miinuksen puolella, silloinkin, kun
      aurinko paistaa! Luntakin on ainakin
      metrin verran,eikä tarvitse kauaksi
      mennä, että voi suksillakin mäkeä
      laskea. Ihan lähellä on hiihtokeskuksia,
      ja autolla pääsee.

      Jos en olisi saanut tätä lunssaa,
      niin olisin lähtenyt "hiihtelemään"
      koko perheen kanssa, vaikka en
      ole suksien päällä ollut
      viiteenkymmeneen vuoteen,
      mutta pulkkamäki on
      Mummuja varten, hih.

      On ylellisyyttä tulla oman pesän rauhaan,
      vaikka kuinka tykkää lapsensa lapsista! ☺

      Hyvää Maaliskuuta, Teille sinneTohmajärvelle!♥

      Poista
  3. Hauskaa, että sinunkin sukusi lapsilla on juuri tuossa iässä dinosaurusvaihe. Meillä Esikoinen käytti jopa unilelunaan parikymmentäsenttistä kovamuovista Tyrannosaurus Rexiä. Thaimaassa kansainvälisessä koulussa oli juuri tuossa iässä "dinosaurusjakso"-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dinosaurukset ovat todellakin POP!
      Tällä meidän pojalla on vähän isompia
      serkkupoikia ja yksi samanikäinen,
      kuin itsekin ja nämä isommat olivat
      Englannissa asuessaan eläneet
      antoisia Dinosaurusjaksoja, ja sen
      aikainen "eläintarha" muutti mukana
      tänne ruotsinpuolelle, ja 4 vuotiaat
      olivat päässeet niihin tutustumaan
      jo alkusyksystä.

      Tämä meidän
      4-vuotias on innostuttanut tarhassa
      muutkin pojat ja jopa tytötkin,
      dinosauruksiin, eikä kuulemma
      mikään kiinnosta niin suuresti
      kuin nämä entisajan hirmuliskot,
      siivelliset ja siivettömät.

      Minä olin kovin huvittunut siitä,
      kun nelivuotias osasi lausua oikein
      kaikkein vaikeimmatkin nimet,
      jopa korjasi minun väärin lausumisiani,
      niin tärkeää se on!

      Iltasaduksikin luetaan vain näistä, ja samalla
      tyynyllä köllöttää Luukauluksinen Triceratops,
      joka oli ennen yhtä iso, kuin Sarvikuono nykyisin.

      Kyllä minun omatkin lapseni Dino-vaiheen
      kävivät läpi, varsinkin näitten Pikkupoikien Isä
      ja naapurin Haamumaileri-poika, josta tuli atomifyysikko,
      olivat oikein eksperttejä näissä dinosaurusasioissa.

      Kaikkein pienin ei oikein saa olla leikeissä
      mukana, ei kuulemma ymmärrä
      ”miten vaarallisista elukoista on kysymys”,
      mutta Hänkin hihkuu iloisesti,
      kun isommat mekastavat "viidakossa"!

      Seinät on täynnä dinosaurustaidetta,
      mitä ihmeellisimmissä muodoissa ja
      väreissä. On siinä pientä ihmettelyä,
      kun on luettu että niitä on todellakin
      ollut olemassa ja Luonnonhistoriallisissa museoissa
      olemme saaneet käydä ihmettelemässä niitten
      valtavia luurankoja joita on löydetty eri puolilta
      maapalloa.

      Olen koittanut selittää, nykyisinkin on
      samanlaisia liskoeläimiä, mutta vain
      paljon pienemmissä mittakaavoissa,
      mutta huonolla menestyksellä, kun
      nämä Hirmuliskot ovat paljon
      mielenkiintoisimpia!

      Poista