lauantai 5. heinäkuuta 2014

Summertime









Enhän minä mitään erikoista.
Kunhan vaan jotakin pientä
olen ollut hommaavinani.

Lastenlapsia on ollut ilo hoidella,
tai oikeastaan se iloisen pirteä
porukka on itse ollut oikein
hoitorykmentti, kun
mielikuvitusta riittää
moneen suuntaan ja arki,
mikä se on?

 Se vaan unohtuu
kun joka puolella kiekuu ja kukkii
ja pyöräkellot kilisevät….

Joo, joo, lehmätkin lentävät
possut kiipeilevät puissa
ja kissa leipoo pullaa… ainakin meillä,
se tiskaakin ja pesisi pyykitkin, mutta
eihän täällä maalais-cityssä saa kissoja viedä pyykkitupaan, eikä koiria,
ja jos silti vie, talonmies tulee kiukkuiseksi ja allergiset
ihmiset tekevät valituksia korkeampaan portaaseen.

Ei me ole viety kissaa pyykille,(vaikka se on tehnyt ehdotuksia)
 eikä Lallu-koiraakaan, ole viety edes koneita katsomaan,
kun me tiedämme mitä siitä seuraa. Ja aina joku näkee
jostakin, jos vaikka salaa meinaisi piipahtaa….

Meidän väki on uponnut vihreisiin,
jokaisessa pensaassa joku tenava kuikuilee
ja pihapuissa toinen lauma huikuilee.

Pian Taivaanrannan expressjuna kolistelee
vastaleivottua suvun nuorimmaisinta Poikavauvaa
 halailemaan ja ihailemaan ja miettimään,
että kenenkähän näköinen baby on, vaikka suvun ja naapurin
kolmevuotiaat olivat jo tuumanneet, että ihan kuin he pienenä,
 ihan sinivalkoiset silmät ja mansikkavarpaat.