tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sinä iltana


Marc Chagall

 
Sinä iltana katsoivat minua vastaan
pienen kirkon alttarilta
sinun murheelliset kasvosi, oi Kristus.
Minä olin aivan yksin.

Sinä iltana sain sieluuni aavistuksen verran
sitä rauhaa,
jossa ei enää ole aikaa,
ei syntiä, eikä syyllisiä silmiä.
Sinun anteeksiantosi vuoti sieluuni
kuin suloinen voide haavaisiin jalkoihin,
jotka ovat koko päivän kulkeneet
auringonpaahtamaa tietä.

Minä tiedän, että se on käsittämätöntä,
niinkuin aurinko ja tuuli ja pilvien varjot,
minä en sitä ymmärrä,
enkä tahdokaan ymmärtää.

Tiedän vain, että teit minut puhtaaksi
sinä iltana,
puhalsit sielustani pois surun,
ja jätit vain sanomattoman nöyryyden.

Minä tiedän, että vielä monta kertaa
tulevat tuskalliset yöt.
Minä tiedän, että vielä monta kertaa
tulen luoksesi haavaisin jaloin.
Mutta enää en pelkää.

Sinä iltana sain tuntea, että sinä olet rakkaus,
se rakkaus,
jota ei voi ymmärtää,
eikä sanoin lausua,
jonka voi vain aavistaa.

Sinä iltana katsoivat sieluni pohjaan asti
sinun murheelliset kasvosi, oi Kristus.




Mika Waltari 


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Peittävät Kristuksen

















Peittävät Kristuksen.
Kultaan ja kimallukseen.
Oppeihin ja kaavoihin.

Ihmisen muuttumiseen,
ihmisen pyhittymiseen.
Omavanhurskauteen,
kelvolliseen kristillisyyteen.

Peittävät Kristuksen
oikean parannuksen vaatimiseen,
kaikkensa antamiseen.
'Uskon vahvuuteen ja kelvollisuuteen.

Peittävät Kristuksen
ihmeisiin,
Jumalan lahjoihin.
Vaatimuksiin merkeistä.

Peittävät Kristuksen hylkäämällä ristin tien.
Peittävät voittoisalla 
uskolla ja kristillisyydellä.

Peittävät Kristuksen 
nostaen vanhan ihmisen
muutosjalustalle,
pois vaivaisten joukosta.

Peittämätön Kristus,
tulee tapaamaan murheellista,
sairasta, turmeltunutta, mitätöntä.
Ei vaan tapaamaan, vaan asumaan.

Peittämätön Kristus tulee särjettyyn
pirstaloituneeseen elämään.
Elämään, joka on särkynyt
raskaiden taakkojen alla.
Siihen elämään,
jolla ei ole kykyä eikä voimia
peittää Kristusta.
Autuas kykenemättömyys.




Pertti Kostamo