tiistai 26. marraskuuta 2013

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ja hän sanoi






Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua,
kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi:
”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Luuk. 23:42–43



Kuolemaantuomittu huusi,
Jeesus, muista minua!
Jeesuksen vastaus,
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa.

Mikä tilanne!
Mikä lupaus!

Monesta kulmasta tätä näkyä on katseltu,
j a edelleenkin katsellaan.
Mikä röyhkeys, pyytää, että Jumala muistaa,
rikollista, juoppoa, narkkaria, avionrikkojaa,
varasta, huonoa isää, huonoa äitiä,
mielisairasta, kehitysvammaista,
murhaajaa, raiskaajaa, pahoinpitelijää, porttoa,
kovasydämistä, tavallista, mitäänsanomatonta, ihmistä.

Monen mielestä Armon haaskausta.
Monen mielestä jopa Jumalan pilkkaa.
Ei "ne" ole ansainnu mitään! Ei se "niille" kuulu!

Ei ne hyvätkään, joille se ehkä helpommin suotaisiin.

Kukaan ei ole ansainnut Armoa.

Synnin ulvontakorvessa huudetaan omaa
epätoivoa, hukattua elämää, kahleita jotka
eivät irtoa! On huuto yötä päivää. Kesät talvet.
Jeesus, muista minua.

Uskovainenkin huutaa. Omaa kylmyyttään.
Omaa rakkudettomuuttaan. Syntisyyttään.
Viheliäisyyttään. Suruaan. Ahdasmielisyyttään.
Jeesus, muista minua!
Muista meitä kaikkia.