lauantai 5. lokakuuta 2013

Bää-ää









Maata puita  pensaita
ja minua kuoritaan

kuoritaan värit ja lehdet
ruohot ja kukat

vain sielun kurapelto jää
yhtä alastomaksi kuin
maa jää

ensilumi on  kuin Armon valkoiset
Lohdun villat, ettei kurjuus
kokonaan nielaise, kun se ajallaan suvaitsee
valloittaa näkyväiset

pariviikkoa sitten olin Oslossa
lammasten keritsijäisissä
ja yhtä alastomana katselimme
toisiamme, lammasparat ja minä ihmisparka,
kerittyjen villojen jaetussa yheisymmärryksessä

 sanoin Lastenlapsille,
että ymmärrän niitten kieltä ja oloa,
kun niitten paksujen komeitten
villojen alta paljastuu pieni ruipelo:
ja emme hätääntyneenä  voi muuta kuin määkiä.
 Bää-äää
 bää-äää.








6 kommenttia:

  1. Kiitos runosta, Herne, se on vaikuttava!
    "Kerittyjen villojen jaetussa yhteisymmärryksessä", hienosti sanottu!

    Siunattua viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Kun siinä ääneeni suomeksi sanoin,
      ettei sivulliset ymmärtäisi huokaustani,että
      voi meitä raukkoja, kaikki meiltä kynitään,
      vihreät pellot alta ja villat yltä,
      niin keskimmäinen poikani siihen tokaisi
      että ei se ole koko maailma, eikä vielä puoletkaan.
      Mutisin siihen että orota kun tuut tähän
      ikään, niin se on 1,5 maailmaa..hmh ☺

      Oikein hyvää viikonloppua sinnekin,
      Aili-mummo, olemme tässä Kissan kanssa sonnustautuneet juhla asuihin, tyttären poika täyttää 11vuotta, ja olemme kunniavieraita. Kissa on harjattu ja kammattu puleerattu ja minua on vähän noitten puleerauksien ja kampaamisten lisäksi koristeltukin, laitoin Kalevalankorun puseron rintaan, jonka olen saanut 30 vuotta sitten.

      http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/Soljet/18
      6n. ☺

      Poista
  2. Kiitos hyvästä runosta. Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan tuosta edes runoksi...

      Pikemminkin yksinpuhelua kirjoitettuna..
      Ei se syksy kaikille ole mitään mieltä ylentävää
      vaihetta, voi olla aivan päin vastoin, niinkuin
      nyt minulla ja Kissalla.

      Ei Kissakaan tykkää
      kun on kylmää ja pimeää, linnunlaulutonta
      ja vihreetöntä! Kissalla on minun ilokseni
      ne omat Auringot keltaisissa silmissään,
      joissa syksynkin surkeus on vain se
      musta viiru. Nytkin se kehrää uutta kevättä ja kesää, molempien iloksi! ☺

      Poista
  3. Tähän oli helppo samaistua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mm!

      Keritsemisen alastomuteen luonnon
      alastomuuden vallitsemisen sinfonioihin
      samaistuminen on tämän sortin kipua!☺.

      Vaikka Taivaallinen valo lääkitsee,
      ihminen elää kuitenkin täällä kipeän
      alastomuuden maassa jota
      yhteisymmärrys ihmisten kesken lievittää,
      samoin kuin kynttilöitten liekit ja kukat
      tai pihlajanmarjaiset oksat vaasissa!

      Hienoinen huokaileminenkin auttaa
      ja HYMYilevä naama ☺!

      Poista