keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Pakkausta











En tykkää pakkaamisestaHerra;
vaikka  pidän itseäni asiantuntijana,
kun olen matkustanut  koko elämäni.
Vaikein kysymysmitä pitää ottaa mukaansa,
tietämättä kaikkia  vaikuttavia tekijöitä?
Kuten sääennuste - erittäin tärkeää!
ja mahdolliset tehtävät - paras  valmistautua.
Vaihtoehtoiset reitit - eihän tiedä vaikka  lakko tulisi.
Ylimääräistä rahaa - jota aina tarvitaan.

Mutta vielä pahempaa kuin pakkaamien

 matkaa varten, on pakata kotiinpaluun jälkeen
kun kaikki on takkuistaryppyistä ja nuhruista.
Pitäisi olla kertakäyttöisiä matkatavaroita
aivan kuten meillä on kertakäyttöiset astiat retkillä!

Kuvitelkaa ostavanne pakkaus  lomavaatteita,

sopivaa kokoa, jotka voi heittää  menemään, 
kun on kotiinlähtö, tyhjin käsin, mutta kevein sydämin.

Ajatukseni kulkeutuvat   viimeiselle

 matkalle pakkaamiseen,  kun paluuta ei ole...
Vai onko tämä pikemminkin purkamista,
pääsemistä eroon täyttymättömistä toiveista,
 puoliksi  suunnitelluista suunnitelmista,
väsyttävistä takaiskuista ja pienistä ikävyyksistä,
 laittamalla kansi päälle kauna-laatikkoon?
Kaikki pois, olen valmis niitten kanssa !

 Käännän kasvoni valoa kohti,

nostan sydämeni Sinuun päin lopullisena luovutuksena
ja kuljen  tyhjin käsin esiripun  läpi
iankaikkisiin ulottuvuuksiin, missä Sinä odotat,
minun Vapahtajani, minun Herrani ja Kuninkaani.



Flora Larsson

(Oma käännös ruotsinkielestä)



Hyvää Kesää kaikille!












8 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjoitettu.
    Niin viimeiselle lähdölle ei oteta todellakaan mitään kukaan.
    Toivotavasti olemme silloin valmiit jättämään kaiken hyvällä omallatunnolla.

    Kiitos kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki on katoavaista,
      koska tahansa voi tapahtua mitä
      tahansa, kenelle tahansa!

      Hyvää Kesää Sylvi!

      Poista
  2. Ihana runo, hieno, ja sanoo asiat halki.
    Olet tehnyt upean suomennoksen, kiitos Herne!
    Jokaista meistä odottaa tuo lopullinen, viimeinen matka!

    Oikein Hyvää Kesää Sinulle, Herne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo!

      Ajatukset kulkevat,
      kun täällä pakkailen laukkua
      Norjan reissua varten. Olemme
      menossa keskimmäisen Pojan
      Pikkupoikaa hoitamaan, kun päiväkotikin
      menee heinäkuuksi kiinni, eikä sitä pientä
      Tenavaa voi kiikuttaa päivystävään tarhaan.

      Tyttären tytär lähtee mukaan ja kun vielä
      saamme jäädä talonmiehiksi kun väki sitten
      lähtee tuttaviensa häihin, niin meillä
      alkaa oikein leppoisa loma, aivan siinä
      Holmenkollenin lähellä.

      On uimapaikkoja ja kävelylenkkipaikkoja
      aivan vieressä! Kaupungillekin pääsee
      seikkailemaan jos on tarvetta!

      Nuorimmaistakin Poikaa on mukava nähdä,
      onkin jo ikävä, kun jouluna viimeksi
      tapasimme!

      Oikein Hyvää Kesää Sinulle ja Vaarille ja perikunnallesi!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Syvä sanomaisia runoja
      joskus löytää ja ne
      saavat ajattelemaan,
      kun tässä elämän oravanpyörässä
      vaan suurraa samalla vanhalla
      rutiinilla kaikki päivät!

      Matkustaminen muihin kuvioihin
      saa jotenkin pysähtymään.
      Monia matkoja on tehty,
      varsinkin nuorempana tykkäsin
      reissuta ja kun miehellä oli
      vielä sellainen työkin, että
      sai matkustaa mukana.

      Nyt matkat ovat harvenneet,
      mutta Rakkaittensa luokse
      on aina ilo matkustaa, vaikka
      se rasittaisikin.

      Oikein Hyvää kesää ja Aurinkoisia päiviä
      Sinulle!

      Poista
  4. Jo heti tuon runon alusta alkaen mieleni siirtyi ajattelemaan viimeistä matkaa, jolle ei tarvitse pakata. JÄin miettimään myös sitä tavaramäärää, joka jää jäljelle toisten purettavaksi ja pois pantavaksi.
    Nämä mielikuvat johtuvat varmaan siitä, että olemme viime päivinä käyneet Kuopuksen kanssa vintillä ja sieltä on kannettu alas selvitettäväksi jo joitain laatikoita. Iloisiakin yllätyksiä on. Kuopus löysi Pikkuponinsa, jotka oli pakannut sinne vuosina 1995 ja 1999. Muistoja kertyy matkaan nuoremmillekin.

    VastaaPoista
  5. Kun luin tuon runon enskertaa, tuli mieleen
    kun teini-ikäisenä ajattelin, etten varmaan
    elä 2000vuoteen asti, se tuntui silloin niin
    hirmukaukaiselta!Ja kun laskin siinä samalla
    kuinka vanha mä olisin, niin silloin se oli
    jo mahdottomuus! Mutta nyt vaan matkaa on
    tehty. Laukkua on pakattu ja purettu.

    Tänäänkin on laukku pakattu ja hissukseen
    lähdemme ajelemaan. On mukava kun oma väki lähtee mukaan, ettei tartte täältä junailla ensin Jöötteporiin ja sieltä linja-autolla 3,5 tuntia Osloon.

    Muistojen perkaaminen on iloista ja surullista. Ja sitten vaan haikeaa. Ja kiitollista. Tätähän tämä matkanteko on!

    VastaaPoista