tiistai 4. kesäkuuta 2013

Onni

Klikk




Ei ihmistä ketään missään. 
Vain lempeiden, 
valkeiden pilvien peittämä taivas 
ja järven peilistä välkkyen
 rannan pehmeänvihreät puut.



Ei ihmistä ketään missään. 
Olen yksin, ah,
 vihdoinkin yksin ma olla saan. 

Olen sulanut luontoon takaisin — 
Olen kielonkukka,
 mi puhtain valkehin kasvoin 
suvenihanan teränsä nostaa aurinkoon. 

Olen lempeä laine,
 mi joskus kivihin vienona vierii, 
olen käki,
 mi kaukaa metsien takaa
 nauttien kukkuu, 
olen lehti,
 mi tuulen sylissä keinuu haaveillen —

Ei ihmistä ketään missään. 

Ei yksikään
 terävä katse
 viillä mun sieluain täällä, 
ei yksikään hymyily
 kylmä saa mua palelemaan. 
Vain valkeiden pilvien takaa hohtava himmeä päivä, 
suvituulen henkäys lämmin kaulallain — 

Olen löytänyt onnen. 
Niin hyvä, niin hyvä mun on —.




Saima Harmaja








8 kommenttia:

  1. Kielot kukkivat parhaillaan Ovat niin ihania ja niin ihana tuoksu.
    Aurinkoisia päiviä sinulle!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin kielot kukkivat!
      Aika myöhään tänävuonna, kun
      muina vuosina ne kukkivat jo
      toukokuun puolella!

      Kuvassakin Poikani hautjaisista,
      on toukokuu.

      Aurinkoisia päiviä sinne Boråsiinkin!

      Poista
  2. Kiitos, Herne, Rachmaninovista ja ihanasta runosta!
    Oikein kesäistä päivänjatkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rachaminovin Elegia ja Saima Harmajan runo
      passaavat hyvin yhteen. Minäkin
      kiitän niistä!

      Hyvää viikonloppua Sinulle,
      ja aurinkoisten
      päivien lepoa ja iloa.

      Poista
  3. Kiitos valitsemastasi runosta. Tässä on kesän syvyys ja taika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saima Harmajassa on sitä syvyyttä
      ja taikaa! Hän Osasi taiteilla snoilla,
      ja sai ne aivan hengittämään, niinkuin
      tämänkin runon!

      Poista