perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kun Sydäntä ahdistaa kuolema


 


 
 
Kuolema on elämän luonnollinen päätepiste.
Kristityn toivo kuitenkin ulottuu kuoleman toiselle
puolelle, iankaikkisuuteen.

Vanhan virsikirjan rukousosiossa on koskettava
ja vilpittömältä vaikuttava rukous
kristillisen kuoleman
puolesta:


 
Oi armollinen ja laupias Jumala!
Minä tiedän hyvin sen, ettei minulla ole tässä maailmassa
yhtään vahvaa asuinsijaa ja että minä vaellan joka
 päivä kohti kuolemaa. Siksi opeta minua oikein
ajattelemaan tulevaa kuolemaani ja valmista minua siihen joka hetki.

 
Opeta myös minua rukoilemaan ja huokaamaan
autuaallisen loppuni puolesta.
Ja kun viimeinen hetkeni lähestyy ja olen erkaantumassa
tästä maailmasta – kun silmäni ei
enää näe, kun korvani ei enää kuule, kun kieleni ei
enää puhu – niin anna Herra Jeesus vahvasti
uskoni, ajatukseni ja sisäinen rukoukseni olla luonasi,

 
 Sinun verisissä haavoissasi, orjantappuroilla
kruunatussa päässäsi, tuomitussa ruumissasi,
lävistetyissä käsissäsi ja jaloissasi.
Näiden luona, jotka Sinä kaikki olet kärsivällisesti
uhrannut minun ja koko
 maailman syntien tähden kärsien.

 
Ja kun sydäntäni viimein ahdistaa kuolema,
anna myös sen olla rohkea – oi armollinen Vapahtaja,
oi laupias Jeesus – ja vastaanota henkeni,
anna enkeleiden viedä se Abrahamin helmaan,
valittujen seurakuntaan.

 
Järjestä niin, että ruumiini saateltaisiin
vaivattomasti tulevaan lepokammioonsa ja anna sen odottaa
suuren tulopäiväsi riemullista ylösnousemista.

 
Kuulkoon minua Isä Jumala Jeesuksen
 Kristuksen tähden Pyhässä Hengessä, Aamen.
 





Lähde:
Vanhan virsikirjan Rukouskirja vuodelta 1701






 

8 kommenttia:

  1. Herne, kiitos tästä rukouksesta!<3
    Sydämellisesti kiittäen ja toivoen...<33333
    Terveiset sinne Jöötanmaalle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuoleman ajatetteleminen voi olla
      tuskallista ja jonkun elämäkin voi olla yhtä kuolemanpelkoa.
      Tiedän sen omasta kokemuksesta.

      Silloin kun sain tietää sairastavani parantumatonta tautia, kauhea pelko iski, vaikka on usko Jumalaan.

      Eihän ihmisellä muuta ole, kuin Jumalan Sanaan turvaaminen elämän myrskyissä ja vaikeuksissa.

      Raamatussa on, Minä panen uskallukseni häneen! Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

      Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Aabraham uskoi. Joka uskoo, on siemen!

      Terveisiä täältä sinne Tohmajärven perukoille! Lunta tulee, liukasta on, ei tahdo uskaltaa edes pakollisille kierroksille! Täytyy laittaa tyynyjä
      takin alle, jottei mene rikki, jos
      kaatuu, kun voi kaatua, vaikka on ne
      piikkikengätki! ☺

      Poista
  2. Kiitos, kun laitoit tuon rukouksen luettvaksemme. Yritin saada kaikesta selvää ja luen vielä uudestaan että kaikki näen.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä täällä omissa oloissani mietin kaikenlaista, ja joskus löytyy hyviä Rukouksiakin, joita on mukava jakaa toisillekin, että saisivat siunaantua.

      Eikä se ole niin, että vain ikäloput muorit ja vaarit tarttevat rukouksia ja Raamattua, vaan monet nuoretkin turvaavat Jumalaan.

      Ihmettelen kuinka joku pärjää ilman?
      No, olemmehan kaikki erilaisia ihmisiä.

      Hyvää ja Lämmintä viikonloppua Mummeli!

      Poista
  3. Hieno löytö. Mukava kun jaoit sen meillekin.

    VastaaPoista
  4. Joskus tekee hienoja löytöjä!
    Niitä on sitten ilo jakaa,
    että toisetkin sais oasansa
    siitä hyvästä!

    VastaaPoista