tiistai 19. helmikuuta 2013

Helmi-Q

 
 
 

 
 
Näin näitä päiviä kannetaan
harvoin riemusaatossa,
enempi surun voittoisin hyminöin,
joskus Ilon kultapilkahdusten pisaroidessa.

 
Arjen uomaan soluu, askareet aatokset
askeleet, siihen kuuluu
lämmön ja valon puute

 
Soisi niin mielellään
niitä sukattomia kausia talvella,
liplatusta vanhoille varpaille,
villatakittomia öitä!

 
Mistäs ne Lempeät silmät nyt
tiirailevatkaan, hymyn aavistuksin,
herkkä sydän lepattaa

 
Lehahtaisi jo, siivet notkeina
toiseen olotilaan toisessa maassa
aurinkoisiin päiviin
silmänräpäyksen ikuisuuteen!
 
 

 
 
Herne
 

11 kommenttia:

  1. Kiitos ihana runo.
    Oikein siunatuja, sydäntä lämmittäviä päivä sinulle ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisissa olotiloissa on ne
      omat hetkensä, löytyy ikuistusaihetta!
      Silloinkin, kun ränsistys riipoo
      ja väsähdyttää!

      Sinullekin siunauksen hetkiä toivon.

      Poista
  2. Tuli mieleen runostasi pätkä Satumaa-tangoa:

    "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
    missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
    missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
    siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan

    Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
    niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
    vaan siivetönnä en voi lentää
    vanki olen maan
    vain aatoksin mi kauas entää
    sinne käydä saan.."

    Olisi kiva, kun voisi välillä pyrähtää jonnekkin lämpimään, missä on aurinkoa, kukkia ja sinistä vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen maanpäällisen Satumaan
      täällä voi löytää! Mikä ihmeellisintä,
      kun se löytyy mitä erikoisimmista
      puitteistakin, joskus jopa toisesta
      maasta, lämpöisestä.

      Joskus lehahtaa,
      unohtuu vaivat, tiskit ja pyykit,
      kun Taivaan tuuli heiluttaa sydämen ikkunaverhoja...

      Poista
  3. Kiitos runosta, Herne!<3333

    Oikein hauska kuva, mummelilla on lumiaura rollaattorinsa edessä..:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aura rullaa!
      Kysyin tyttäreltä,
      kuka heillä ehtii ne pihat
      lapioimaan, niin hän lähetti tuon
      kuvan ja mainitsi, että pitäisi
      laittaa koiran eteen aura, kun se jo
      ilman auraakin saa polut auki,
      mutta tulisi leveämmälti!

      Ja minullekin oli vihjettä,
      rollaatoripäivien iloksi,
      kun se päivä eteen tulee.☺

      Poista
  4. Kiitos Herne ihanasta runosta:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista Irma.

    Täällä jatkuvan lumen tulon
    alaisena on tärkeää että saa
    edes ajatuksissaan himmahtaa
    muihin maisemiin, missä
    ei palele, vaikka palelee,
    ei edes masenna, vaikka masentaakin.

    Se on niitä hetkiä, joista vois
    sanoa, että tuli kesä, talven keskelle!

    VastaaPoista
  6. Kuva herätti monenlaisia tuntoja, runo muistutti jo menneistä sukupolvista, jopa niistä joita en ehtinyt koskaan tavatakaan, sillä suvussani on kuoltu nuorina...:)

    VastaaPoista
  7. Runon maailma on siitä hyvä,
    kun siellä voi pukeutua kaikenlaisiin
    asusteisiin -
    Ei tarvitse sisintä
    viluaankaan uikuttamalla uikuttaa;
    kun kaikkina talvina ei ne omat
    villatkaan lämmitä...

    Meidänkin sukua on niitetty
    nuoresta päästä.
    Monia kysymysmerkkejä on jäänyt.
    Nyt saa onneksi kulkea Kevättä kohti,
    lämmön ja valon toivossa,
    Ikuisen Rakkauden toivossa,
    ikään ja ulkonäköön katsomatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymysmerkkejä, totta kirjoitat, niitä on jäänyt koppa kaupalla, seassa myös useita huutomerkkejä. Ja sinä sen sanoit, runomaailmassa tosiaan voi pukeutua erilaisiin asusteisiin, luoda symboliikkaa jonka jokainen voi tulkita tavallaan.

      Poista