sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ihminen

 
 
 
 
 
 
 
 
Ketä hän muistutti?
Ei kuitenkaan niin outo?
Jokin yhteinen kipu, liekö?
Sama arkuus?

Kun sisin pelästyy
toisen sisintä.
Jakamattomia kuormia,
öitä ja kiviä?

Koko ihminen Vereslihalla,
monet vuodet.
Arvet jäävät.

Haalenneet viirut.




herne


perjantai 22. helmikuuta 2013

Näin Punatulkun!

 
 
 
 
 
 
 
Olen ihmetellyt kun ei täällä
näy pikkulintuja!
Ei tuossa puistossa ikkunani edessä, eikä
pihassa, jonne on niille talipallojakin
ripustettu!
 
Harakat ovat
jatkuvasti  talven ulkoilmaravintolan
kanta-asiakkaita.
Aajattelin, että olisiko  Uuden Vuoden
raketit pelotelleet ne hengiltä, niinkuin yhtenä vuotena kävi.
 
Tänä aamuna näin ikkunasta
ensimmäinen punatulkun!
Ensin niitä oli vain yksi,
mutta jostakin siihen lehahti se
toinenkin,
Rouva punatulkku!
Siinä ne toisiaan nokkivat,
samalla kun
vaahteransilmuja.
 
Sain kannettua lihavan Kissani
ikkunalle, että sekin näkisi,
kun olimme menettäneet toivomme
pikkulintujen näkemisestä.
Tänään on  -8 astetta,
pitääköhän niille olla näin kylmät ilmat,
ennenkuin ne näyttäytyvät,
mietin.



tiistai 19. helmikuuta 2013

Helmi-Q

 
 
 

 
 
Näin näitä päiviä kannetaan
harvoin riemusaatossa,
enempi surun voittoisin hyminöin,
joskus Ilon kultapilkahdusten pisaroidessa.

 
Arjen uomaan soluu, askareet aatokset
askeleet, siihen kuuluu
lämmön ja valon puute

 
Soisi niin mielellään
niitä sukattomia kausia talvella,
liplatusta vanhoille varpaille,
villatakittomia öitä!

 
Mistäs ne Lempeät silmät nyt
tiirailevatkaan, hymyn aavistuksin,
herkkä sydän lepattaa

 
Lehahtaisi jo, siivet notkeina
toiseen olotilaan toisessa maassa
aurinkoisiin päiviin
silmänräpäyksen ikuisuuteen!
 
 

 
 
Herne
 

torstai 14. helmikuuta 2013

Itkemättömiä itkuja

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan.

Tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse,
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.

Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata:
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lempeästi loistaa,
padot murtaa, kaikki lukot poistaa.

Hiljaa lähtee sydämeltä taakka.
Itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi kirkas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi!

Kerran vielä…

Anna Maria Kaskinen
 
 
 
 
 
Hyvää Ystävienpäivää!
 
Toittaa Herne
 

torstai 7. helmikuuta 2013

Heitteille jätettyä

                                             
 
 
 
 
 
Miten kauan on pitänyt odottaa
ennenkuin se on tipahtanut kohdalle
sovinnon sana
luottamusta virittänyt ele
 
Liikkeellelähtöä
merkitsee vasta se
että alamme hoivata heitteille jätettyä
ystävyyttä
 
Miten paljon aikaa olemmekaan haaskanneet
vihollisuuteen
eikä kukaan tiedä, paljonko meillä vielä on aikaa'
kaiken sovittamiseen
 
Tässä minun käteni

Margot Bickel
Suomennos
Anna-Maria Raittila

 
 
 
Suur-Kiitos
Tunnustuksesta!

 Sylville,
Elämää luonnossa blogista
En nyt jatka tätä omalta osaltani,
olen lunssassa ja linssit reistailee.