torstai 31. tammikuuta 2013

Haastetta









sain haasteen

Haaste on 11 kysymystä

 1. Mistä kotityöstä pidät?
2. Mistä kotityöstä et tykkää?
3. Luetko kirjoja? Jos luet, niin kerro jokin hyvä kirja jonka olet lukenut.
4. Mikä eläin olisit, jos saisit  yhden päivän olla jokin eläin?
5. Millainen olisi unelmapuutarhasi?
6. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.
7. Millaisesta musiikista tykkäät?
8. Jos pitäisi valita hiirenloukku tai kissa, kumman valitsisit?
9. Merenranta vai järvenranta?
10. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
11. Mitä syöt yleensä aamupalaksi? 


Vastaukseni:

1.
 

Onni!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vanhusten Taivas

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Åldringarnas Himmel
 
 
När du är gammal blir solen din fiende.
Ljuset läker inte, det skaver och skär.
Trycket kan lätta tillfälligt under mulna dagar,
i skymning, i nattmörker.
Men solen ger aldrig upp,
och det är milt uttryckt att den
lever längre än du.
I solens tidräkning är ditt liv en försvinnande
liten bråkdel av en sekund. Solen kunde
lika gärna finnas i evighet, men det gör den ju inte.

Det himmelska Jerusalem har varken
sol eller måne. Ljuset där är Gud själv.
Det blir ett himmelrike för åldringar.
De kommer linkande in i evigheten.
Där finns inga ögon som svider.
All tyngd är försvunnen.
De vandrar på gator av klaraste guld.
De snavar inte, de blir inte trötta.
De åldriga går genom portar av pärla och ädelsten.
Så är åldringars himmel.
 
 
 
Karl Gustaf Hildebrandin runo,
vähän ennen hänen kuolemaansa
tammikuussa 2005 .
Hän oli 94v.


 
 
 
 
Vanhusten Taivas 


 
Kun olet vanha tulee auringosta vihollinen.
Valo ei paranna, se hiertää ja viiltää.
Paine voi helpottaa väliaikaisesti pilvisinä päivinä,
illansuussa, pimeässä.

Mutta aurinko ei koskaan anna periksi;
 lievästi ilmaistuna
se elää kauemmin kuin sinä.

Auringon ajanlaskussa on elämäsi katoava
pieni sekunnin murto-osa. Aurinko
voisi yhtä hyvin olla ikuisesti, mutta
eihän se ole.

Taivaallisessa Jerusalemissa ei ole
aurinkoa tai kuuta.Valo siellä on Jumala itse.
Se on  Taivasten valtakunta vanhuksille.

He tulevat ontuen ikuisuuteen.
Siellä ei kirvele silmiä.
Kaikki rasitukset ovat kadonneet.

He kävelevät kaduilla jotka ovat kirkkainta kultaa.
Eivät he kompastu, eivätkä väsy.
Vanhukset kulkevat   helmi ja jalokiviporttien lävitse.
Niin on vanhusten taivas.
 
 
(käännös Herne )




 

tiistai 15. tammikuuta 2013

Herra




Herra,
 armahda kaikkia eläviä olentoja,
erikoisti heitä jotka jäivät pois laskuista,
ja joilla ei ollut mitään käyttöä.
Ihmisiä, jotka saivat kuolemansa
vahingon lauksilta, tai tapettiin
väärinä henkilöinä.


Armahda puheliaita nasia
jotka eivä koskaan päässeet
selvyyteen itsestään.
Armahda epäonnistuneita rakastajia,
lonkkavikaisia , hämmentyneissä unelmissa olevia.
Ja porttoja, jotka eivät ole ammattilaisia.


Armahda sairaita kapisia koiriakin.
Ja ihmisiä joista ei mitään muuta
muista, kuin että he olivat likaisia
ja haisivat pahalta.


Armahda merimiehiä, jotka saivat tarttuvia tauteja
jo ensimmäisessä satamassa, eivätkä enää merta nähneet.
 Vahvauskoisia sotilaita armahda,
jotka matkalla sairastuivat ja kuolivat,
vihollista näkemättä.


 Armahda typeriä ja kadonneita,
jotka eivät kenellekään merkitse mitään.
Sellaisiakin, jotka nuorena kuolevat
ilman että ovat huomiota herättäneet
muuta kuin että ovat vähän ehtineet kasvaa
rumemmiksi, kuin lapsena olivat.


 Armahda jäykistyneitä vanhuksia,
jotka jo mätenevät ja silti elävät
vuosikausia omaistensa harmiksi.


 Armahda näitä,
 Herra,
niin kuin sinä kerran viimeisenä päivänä armahdat,
silloin sinä unohdat sotilaat ja saarnaajat
ja kuljet kuin veli noitten muitten seurassa
puettamalla heidät lumivalkeisiin vaatteisiin
ja annat kullan hohteisten joukkojen heitä seurata,
ennen pyhimyksiä ja marttyyreita
ja kunnioitettuja jumalanmiehiä.


Niinkuin kotkansiivillä heidät
kannetaan sinun kasvojesi eteen.
Ja enkeli Gabriel kumartaa
kun he astuvat taivaan kynnyksen ylitse.


 Ja samoin kuin sinä armahdat,
täytyy sinun antaa meille uusi sydän,
sillä sinun henkesi ei kysele
mukavuuksien ja romanttisuuden näkymiä.


Näissä naurettavissa vastenmielisissä ruumiissa
sinä itse olet läsnä.
 Heitä, joista ei ole mitään muuta hyötyä
kuin että he todistavat sinun mielettömyydestäsi
- että sinä voit olla mielistynyt tällaiseen kurjuuteen-
heitä saamme syvästi kumartaa kunnioittaa.


 Tee silmämme uskollisiksi
että näemme raihnaisuuden kaikissa,
emmekä kumartele ihmisiä,
mutta kaikissa luoduissa
palvomme sinun kasvojasi.

Herra, armahda, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.





Karl Gustaf Hildebrandin runo
(käännös ruotsista Herne )


______________________________________________________


 Kiitos Irmalle!

Elämää erimuodossa

blogista  sain tämän Iloisen yllätyksen.
Jaan sen edelleen viidelle blogille
joissa on alle 200 lukijaa, ja
joilla ei sitä vielä ole!

Sylville
Trinalle
Mummellille
Unalle
Millanille



__________________________


Tervetuloa lukijakseni
Beate56!



torstai 10. tammikuuta 2013

Nymfi


Nymphaea


Lähde

Kerran tuhannessa vuodessa 
Nymfi nousee lähteestä
hiuksiaan pudistellen sylinsä avaa,
 on ihmeellinen polte hymyn 
  joka harvoin palaa saa


Antautuu miehelle maassa
 hiuksiaan pudistellen sylinsä avaa
  kääntyen takaisin lähteeseen.

Sinä,
kenet luulin täysin tuntevani 
olet peitossa vesipinnan alla.
Vesi on suljettu maallisen askelilta
lukkoa ei kukaan murtaa voi.

Sinua
  Rakastin vahvasti, turvallisesti
Sinua omakseni kutsuin,
nyt olet paennut vesipeilin taakse.
 Olen pitänyt Sinua äärettömän rakkaana 
täällä  maallisella taipaleella!
Sydämesi piilotettuun maailmaan
nyt  koskaan en päästä voi.


Kerran tuhannessa vuodessa
Nymfi nousee lähteestä
hiuksiaan pudistellen sylinsä avaa,
on  ihmeellinen   polte hymyn
  joka harvoin palaa saa.
 
 
 
Karl Gustaf Hildebrandin runo
(käännös ruotsista Herne )


Runon kirjoittanut Karl Gustaf Hildebrand hoiti alzheimeria sairastavaa
 vaimoaan Maj-Stinaa monet vuodet. Tämä runo on kuvausta
hänen sisimmistä mietteistään.
Olen itse saanut läheltä seurata
 alzheimeria sairastavia,   se on suuri suru
puolisolle ja kaikille omaisille, kun
rakas läheinen katoaa kokonaan
eikä tunnista enää puolisoaan eikä lapsiaan,
muista omaisista tai läheisitä puhumattakaan.
Vain harvoin voi entinen ihminen hetkeksi vilahtaa.


Alla lisätietoa sairaudesta:

tiistai 8. tammikuuta 2013

                  Onnea Armas!♥
          5 - Vuotta!


                        


Tätä laulua lapset sille laulavat synkkarilauluksi!
Yksi niitä  jonka osaavat suomeksi.
Suomen Mummo on sen opettanut, kun he olivat pieniä.
Ja Äitinihän Raaaaaaaakasti kissoja!



 Nuoruuden kuva



MIAU!



Armas on kissa,
joka ei oikein tiedä onko se kissa
vai onko se nukke tai vauva.

Nähkääs, kun se syntyi
perheeseen, jossa kuopus
puki sen nukenvaatteisiin
ja lykki sitä nukenvaunuissa,
koko kesän. 

Armas PR-kuva



Kun tyttären poika
sen sai salakuljetettua ( ei mikään yllätys)
täkkinsä alle, oli liian myöhäistä
kiikuttaa sitä takaisin naapuriin.
siitä tuli
meidän perhekissa,
kaikkien ikioma Armas.

Se on tottunut nukkumaan
vieressä, pää tyynyllä,
peiton alla, tassut peiton päällä.

Aina se on kyhnyämässä ja
kerjäämässä joko rakkaudenosoituksia tai
ruokaa. Yleensä molempia,
samaan aikaan!






Ruokalevolla!
 
 
 
Se on ainut kissoista, joka
kyttää lintuja ja kanojen tipusia,
mutta sille opetetaan viksua
käytöstä kaiken aikaa.
On sillä vielä yksi eroinen piirre,
se tykkää käydä saunassa.




Tässä se odottaa  Saunapuita!



Löylyistä se tykkää.
Se makaa mahallaan ja nauttii
kun on lämmintä, jos tulee liian kuumat oltavat
se siirtyy makaamaan alemmaksi.


Talvisin sen mieliharrastus on akvaarion vahtiminen.

Se tykkää myöskin kalastuksesta, kesäisin ja talvellakin,
vaikka matka lammelle on pullealle Kissapojalle
aika pitkä, tyytyväisenä se istuu
Onkija Pojan vierellä ja kaatuu
onnesta, jos sattuu saamaan
ahvenen  palkkioksi
hyvästä seurasta!

Armas täyttää 5 vuotta tänään!
Hipp hipp Hurraa!


Tonnikalakakku on päivän herkku!



Allekirjoittaneen Virtuaalikissankello- onnitteluT!

perjantai 4. tammikuuta 2013

Elämän expressi







On elämisen kiire.
Pitää olla touhua ja vipinää,
lomapäivinäkin.

Etukäteen on suunniteltu

monenlaista menoa,

Lentoa,

ensin sinne ja sitten tänne.


Hetkessä voi kaikki pysähtyä,
niinkuin
meidän perheessä kävi,
kun suvun Pienin sairastui Jouluksi.

Kiire katkesi,
ja Joulu vietettiin sairaalassa.







Joskus käy niin, että Kaikki vain pysähtyy.
Monista eri syystä, toistenkin Elämässä.
Sielu ei vain siedä, enää,
vaan huutaa apua.
Elämän yli ajamisista ja väsymisistä:




On murrettuna leipänä olemisen aika.
Annettuna, kuluneena.

Noli me tangere,
silläkin on aikansa
- ei minuun saa koskea.

Ei minun elämäni kenellekään kuulu.
Älkää käpälöikö,
sillä en löydä kotia
itsessänikään!

Ota Sinä minusta kiinni,
Sinä, jolla on lävistetyt kädet.




Oma käännös ruotsinkielisestä
L. Johanssonin runosta.





keskiviikko 2. tammikuuta 2013

2013

 
 
 
 
 
 
Terveisiä Oslosta!
 
Hyvää Uutta Vuotta 2013!
 
Keittiön ikkunasta näkyy
Holmenkollen.
 
 
 
Pihalla näkyy
Lumimummo!
 
Lastenlasten taidetta!