sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulun ja Uuden Vuoden rauhaa Kaikille!



 

*
*Kansa,
joka
pimeydessä
vaeltaa
,*
näkee
suuren valkeuden;

* jotka asuvat kuoleman
varjon maassa, niille loistaa

valkeus.*
Sinä lisäät kansan annat sille
suuren ilon; he iloitsevat sinun

*edessäsi,
niinkuin elonaikana iloitaan,
niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.
Sillä
*
heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa
*vitsan
ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin
Midianin
 päivänä;*
ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä
 *tahratut
vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille
annettu, *
jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja,
*Väkevä Jumala,
Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas


Jesaja 9




 


 
 
 
Ollaan lähellä toisiamme,
lähellä Rakkaitamme, suuria ja
varsinkin pieniä.
Aika on niin lyhyt.
 
Meillä on tänävuonnakin
kaksi Joulua,
yksi täällä meillä
ja toinen
*)Tiikerikaupungissa!
 
Hyvä on päästä lähelle,
kun on Rullat alla,
 hyvä kuski
sekä miellyttävää
matkaseuraa...
 
Pääasia on että saamme
lepuuttaa kasvoja toistemme
kasvoissa ja Iloita
 tuikkivista tähtisilmistä
sukujen taivailla!
 



 
 
 
 
Jouluterveisin
Herne
 
 
 
 
 
 
 
*)
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

lll- Adventti

 
 


 
 
Tuskin korva kuuli-
ihme että vielä kuulee
 
Enkelien hiljaisen soiton
 Kohta on Joulu. 
 
 
 
Herne
 
 ♥
 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

ll-Adventti




 
 
 
jälleen tuoksuvat
kaukokaipuun korianterit
ikävän inkiväärien vierellä
kipujen

kanelien lohduttavissa
tuulissa

nuokkuvat
yhä
nuorruttavat
neilikat

tuule, Jumalan tuuli
sielun sahrami saroille
pelastuksen balsamin toivoa!


kantamaan
yli kuoleman yrttien´
katkeran kitkeryyden!



 Kristus
anna Armon aloet
sydänten
laaksoihin
aaltoilemaan,
mirha koofer ja kassia!


 
 
 
herne
 
 


 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1- Adventti

 
 


Matteus: 21:9
Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"



Virsi 1

Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.



Suom. 1871. Virsikirjaan 1986

 


 

tiistai 26. marraskuuta 2013

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ja hän sanoi






Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua,
kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi:
”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Luuk. 23:42–43



Kuolemaantuomittu huusi,
Jeesus, muista minua!
Jeesuksen vastaus,
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa.

Mikä tilanne!
Mikä lupaus!

Monesta kulmasta tätä näkyä on katseltu,
j a edelleenkin katsellaan.
Mikä röyhkeys, pyytää, että Jumala muistaa,
rikollista, juoppoa, narkkaria, avionrikkojaa,
varasta, huonoa isää, huonoa äitiä,
mielisairasta, kehitysvammaista,
murhaajaa, raiskaajaa, pahoinpitelijää, porttoa,
kovasydämistä, tavallista, mitäänsanomatonta, ihmistä.

Monen mielestä Armon haaskausta.
Monen mielestä jopa Jumalan pilkkaa.
Ei "ne" ole ansainnu mitään! Ei se "niille" kuulu!

Ei ne hyvätkään, joille se ehkä helpommin suotaisiin.

Kukaan ei ole ansainnut Armoa.

Synnin ulvontakorvessa huudetaan omaa
epätoivoa, hukattua elämää, kahleita jotka
eivät irtoa! On huuto yötä päivää. Kesät talvet.
Jeesus, muista minua.

Uskovainenkin huutaa. Omaa kylmyyttään.
Omaa rakkudettomuuttaan. Syntisyyttään.
Viheliäisyyttään. Suruaan. Ahdasmielisyyttään.
Jeesus, muista minua!
Muista meitä kaikkia.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Voimia syksyn arkeen


 
 
 
laulu: Johanna Tähkäpää
sanat: Erkki Leminen
sävel: Pekka Simojoki
 


Ehyttä yllä, sisällä repaleet.
Hymyilyllä peitetään kyyneleet,
salassa syntyneet.

Tyhjyyden painon, pelon ja kaipauksen,
syytösten vainon, elämän petoksen
peittelee ihminen.

Ken kaiken tuntee, hän tuntee syvyyden,
ken kaiken huomaa, hän huomaa pimeyden,
kiusatun ihmisen.

Jumala taivaan on tullut maailmaan.
Ihmisen vaivaan toi avun tullessaan.
Hän suostuu auttamaan.

Vapahtajalla on lääke tyhjyyteen.
Armahtamalla hän saattaa yhteyteen
luotansa loitonneen.

Rakkaudellaan hän pelon karkottaa.
Yhteydessään elämän uudistaa,
hän taivaan lahjoittaa.
 
          
 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Bää-ää









Maata puita  pensaita
ja minua kuoritaan

kuoritaan värit ja lehdet
ruohot ja kukat

vain sielun kurapelto jää
yhtä alastomaksi kuin
maa jää

ensilumi on  kuin Armon valkoiset
Lohdun villat, ettei kurjuus
kokonaan nielaise, kun se ajallaan suvaitsee
valloittaa näkyväiset

pariviikkoa sitten olin Oslossa
lammasten keritsijäisissä
ja yhtä alastomana katselimme
toisiamme, lammasparat ja minä ihmisparka,
kerittyjen villojen jaetussa yheisymmärryksessä

 sanoin Lastenlapsille,
että ymmärrän niitten kieltä ja oloa,
kun niitten paksujen komeitten
villojen alta paljastuu pieni ruipelo:
ja emme hätääntyneenä  voi muuta kuin määkiä.
 Bää-äää
 bää-äää.








lauantai 14. syyskuuta 2013

Ihmiselle




Kun hän tuli kaupunkiin
hän ei osannut vielä pelkoa
vapaa kesytön metsäneläin.
Silmissä läikkyivät siniset metsät
lainehti avarat pellot
ja tuuli
humisi ympärillä.

Hän katsoi kohti
katseessa ilo:
metsätuulen terveiset.

Katsoi
vaan ei löytänyt
vastaanottajia, kohtaajia.
Kadut vilisivät
ohikulkijoita,ohitsekatsojia,
väistäjiä,
pelkoaan pakenevia.
Hän kulki kauas syvälle kaupunkiin
katseessa hämmästys
kysymys huuto.

Monien syksyjen jälkeen
hän oppi kaupungin: oppi pelon.
Oppi kulkemaan ohi
katsomaan ohi,
 katsomaan katsomatta.
Metsien läikky kuoli silmistä.
Tuuli ei enää laulanut: se ulvoi
valitti kuin sairas eläin
katukuiluihin vangittu.

Mutta jalat - jalat eivät unohtaneet
eivät oppineet katuja.

Ne muistivat nurmen ja sammalen.
Ja ikävöivät.
Ikävöivät yhä.


Maaria Leinonen





Kuolema


”--
Vain ihminen yksin sanoa voi:
tule, saavu, sammuminen –
mene mereen, päivä – pimene, koi –
jo vaikene, sieluni onnellinen.
Nous viikate, suhahti niitos.
Vain ihminen kuiskasi: kiitos.”

Aaro Hellaakoski 
( 1943)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Rauha ja hyvä tahto










 Pihan koristeet

 Suurimmasta pienimpään...




Pihan Kaunotar!





 Äksy Kukko!




Rauha
Vihreän keskellä.
On vielä kukkia ja lämmintä.
On lempeä tuuli.
On Rauha.

Ei se,
joka pidättää henkeään
että olisi hiljaista,
vaan se Rauha, joka on,
äänistä huolimatta


Kaukana koira haukkuu,
peura huutaa, lepikko
kahisee ajatukset
kulkevat.

On Rauha joka elää
ja hyvä tahto.




runoili
Herne






sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lomaa


 
 
Täällä Tyttären talolla minä olen siipikarjanhoitajana,
 entisten kanojen lisäksi on uusiakin
 kanoja:Kultaisia ja Valkeita Brahmoja!
ne ovat oikein petolinnun näköisiä isoja
 höyhenjalkaisia ja nopeita,
silti oikein ystävällisiä ja kesyjä!




On Täällä Kissojakin
ja Koira!
Kilpikonna ja Hamsteri,
joka nukkuu päivät,
ja  kolistelee yöt
treenauspyörällään!☺




 

Elokuu    hehkuu -
lammikot ja ojat ja iso järvikin
 ovat kuivuneet!
 
Pellot ja kukat niityillä ovat kellastuneet.
Juurikasvia ja muita pihakasvia
pitää kastella,
ihmiset mukaan luettuna,
onneksi kaivossa on (vielä) vettä,
niin että Saunaankin riittää....
 
 

 

 

Näitä Nappikukkia/ Tansyja,
on ojan ja tienvarret keltaisenaan!
 
Maaseudun Rauha Elää.
 
 

 
 

 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mummo

                            







                                                    Ajattelin Tänään 
Omaa Rakasta Ahkeraa Mummua!

 Ja
meitä muitakin Ahkeria Mummuja!

Mitä
peltojen on kyntämiseenkin tulee,
 yhä niitä kynnetään,
 mutta pienemmässä mittakaavassa
kuin ennen.

Välittämistä riittää aina!
Ja
Vaikka  kuljettais ahdingosta ahdinkoon,
Sinä annat meille voiman elää. 

Ja
kun tulee se päivä, että on pakko huilata
iankaikkisesti, silloin
 pääsee kärryillä
 Vuorelle
vilpoisiin metsiin





keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Piperöisiä

                                                   
                           
                            



Kaikenlaisia Piperöisiä (Perhosia) on olemassa!
Päivän perhoset, Yön perhoset ja Sateen perhoset.
Huolen perhoset, Nauruperhoset.
Kissojen perhoset! Ja Pulla perhoset, Salaiset perhoset..
Tuoksun perhoset, Lauvantaiperhoset ja Karkkiperhoset,
Paperiperhoset ja  (ah!) Runoperhoset-
ja ne Kuuluisat Perhoset, jotka menivät tanssikurssille!





Runo R Niemelä



Iloitaan tästä kesästä!

Tervetuloa lukijaksi RAJARI!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Norjan reissulta





Terveisiä Oslosta!


Kuvassa Gustav Vigelandin 
rautaportti ja takana Monoliitti.

Aurinko paistoi iloista mieltä,
ruskeita pieniä juoksukinttuja
ja isompiakin juoksukinttuja!

Ja sielu oikein kellui
sinisen taivaan ja uimalammikon
aalloilla, lastenlasten räpiköimistä
omiakin varpaita vilvoiellessa!

Onkohan missään muualla niin
maukasta ja nautinnollista
pik-nikkiä, kuin lastenlastensa
eläväisessä innostuneessa seurassa
kauniin luonnon keskellä!?





Tässä vain pieni osa villihanhiparvesta!
Kasivuotias (vasemmassa kulmassa) oli aivan ihmeissään,
kun ne eivät heti lähteneet  lentoon, 
 olipa niitä  kivempi juoksuttaa!




...ja Jasmiinien tuoksuessa oli
niin Lumoavaa ottaa pienet
nokkaunet nurmikolla!




Holmenkollenilla oli superkauniit
näköalat, nurmet kukoistivat
ja puisto alapuolella oli upea..






..minä en uskaltanut kiivetä ylemmäs,
kun jo alhaallakin huimasi...



Iso Peikkokin löytyi Holmenkollenilta..





maisemat olivat kauniit,
näkyi vuoria vuorten takana
ja kokonainen talolaakso,
toisella puolella meri aukeni




Ruusujen kukkimisaikana!




Tässä Gustav Vigelandin pikkupoika
kiukuttelee..meirän Pikkupoika
ei kiukutellut, vaan oli tosi tyytyväinen
kun Tyttärentytär oli vierellä
katselemassa kaikkia temppuja
ja  vielä muu väkikin hihkumassa
 ja ihastelemassa!

Mikäs siinä oli ollessa, itte kunki!







keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Pakkausta











En tykkää pakkaamisestaHerra;
vaikka  pidän itseäni asiantuntijana,
kun olen matkustanut  koko elämäni.
Vaikein kysymysmitä pitää ottaa mukaansa,
tietämättä kaikkia  vaikuttavia tekijöitä?
Kuten sääennuste - erittäin tärkeää!
ja mahdolliset tehtävät - paras  valmistautua.
Vaihtoehtoiset reitit - eihän tiedä vaikka  lakko tulisi.
Ylimääräistä rahaa - jota aina tarvitaan.

Mutta vielä pahempaa kuin pakkaamien

 matkaa varten, on pakata kotiinpaluun jälkeen
kun kaikki on takkuistaryppyistä ja nuhruista.
Pitäisi olla kertakäyttöisiä matkatavaroita
aivan kuten meillä on kertakäyttöiset astiat retkillä!

Kuvitelkaa ostavanne pakkaus  lomavaatteita,

sopivaa kokoa, jotka voi heittää  menemään, 
kun on kotiinlähtö, tyhjin käsin, mutta kevein sydämin.

Ajatukseni kulkeutuvat   viimeiselle

 matkalle pakkaamiseen,  kun paluuta ei ole...
Vai onko tämä pikemminkin purkamista,
pääsemistä eroon täyttymättömistä toiveista,
 puoliksi  suunnitelluista suunnitelmista,
väsyttävistä takaiskuista ja pienistä ikävyyksistä,
 laittamalla kansi päälle kauna-laatikkoon?
Kaikki pois, olen valmis niitten kanssa !

 Käännän kasvoni valoa kohti,

nostan sydämeni Sinuun päin lopullisena luovutuksena
ja kuljen  tyhjin käsin esiripun  läpi
iankaikkisiin ulottuvuuksiin, missä Sinä odotat,
minun Vapahtajani, minun Herrani ja Kuninkaani.



Flora Larsson

(Oma käännös ruotsinkielestä)



Hyvää Kesää kaikille!












maanantai 24. kesäkuuta 2013

Yksnkertainen laskutehtävä







Kovin yksinkertaisen laskutehtävän Sinä annoit Pietarille,
Mestari, 70x7.

Kuka tahansa lapsi voisi antaa vastauksen : 490!
Mutta antaa anteeksi ihmiselle 490 kertaa,
on vaikea tehtävä, sanomattoman vaikea,
se on vastoin luontoa, niinkuin moni muukin käskysi.

Se, mitä tuo ihminen teki minulle
ei ollut niinkään vaikeaa,
mutta se loukkasi ylpeyttäni,
se haavoitti itsetuntoani.
Jos olisinkin antanut anteeksi jo kerran,
mutta olen antanut jo tusina
kertaa, ja siitä se kenkä puristaa, Herra.

En minä tarvitse apuasi voidakseni antaa
anteeksi 490 erilaista virhettä,
mutta minun on annettava hänelle
anteeksi sama virhe,
jonka hän teki jo kauan sitten.
Häpeän tunnustaa tämän, Herra,
mutta Sinä tiedät, että niin on,
miksikä sitä kätkeä yrittäisin?

Oi Mestari, Sinä osaat antaa anteeksi,
ja unohdat kertakaikkisesti!
Kaiva syvälle, Herra,
sydämeni syvimpään asti,
kunnes löydät tuon kipeän kohdan,
vuodata parantavaa Rakkautasi,
opeta minut antamaan anteeksi,
unohtamaan kertakaikkisesti.





Flora Larsson







torstai 20. kesäkuuta 2013

Väsynyt epäitsekkyyteen...





Väsynyt epäitsekkyyteen





Olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra!
Väsynyt valitsemaan palaneen pullan,
säröisen kupin,
haljenneen tomaatin,
pahenneen banaanin,
ja niin edelleen.

Eikä se minun itsekkyyttäni vähennä,
minähän nautin itseni kieltämisestä
kuullen omakätisten aplodien
kaikuvan hiljaa sisimmässäni.

Ja syrjäsilmällä näen pyhimyksenalun
sormeilevan sädekehäänsä,
innokkaana kojottamaan sen
pinimmästäkin rohkaisusta,
ihastuneena rooliinsa.

Joten olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra
pakottamaan itseäni sisältäpäin
toimimaan vastoin tahtoani,
aina olemaan varuillani.

Onko liian paljon pyytää sinulta Mestari,
Myönteistä rakkautta, ei kielteistä pakkoa?



Flora Larsson







tiistai 4. kesäkuuta 2013

Onni

Klikk




Ei ihmistä ketään missään. 
Vain lempeiden, 
valkeiden pilvien peittämä taivas 
ja järven peilistä välkkyen
 rannan pehmeänvihreät puut.



Ei ihmistä ketään missään. 
Olen yksin, ah,
 vihdoinkin yksin ma olla saan. 

Olen sulanut luontoon takaisin — 
Olen kielonkukka,
 mi puhtain valkehin kasvoin 
suvenihanan teränsä nostaa aurinkoon. 

Olen lempeä laine,
 mi joskus kivihin vienona vierii, 
olen käki,
 mi kaukaa metsien takaa
 nauttien kukkuu, 
olen lehti,
 mi tuulen sylissä keinuu haaveillen —

Ei ihmistä ketään missään. 

Ei yksikään
 terävä katse
 viillä mun sieluain täällä, 
ei yksikään hymyily
 kylmä saa mua palelemaan. 
Vain valkeiden pilvien takaa hohtava himmeä päivä, 
suvituulen henkäys lämmin kaulallain — 

Olen löytänyt onnen. 
Niin hyvä, niin hyvä mun on —.




Saima Harmaja








torstai 23. toukokuuta 2013

Tuomi Kukkii



Ihminen
viivähtää
ikkunassaan
kuin aamun
hiljaisella veräjällä.
Puut ja pensaat
levittävät tuoksua
ja  metsä kuiskaa
siunauksen sanoja.


Einari Vuorela

maanantai 13. toukokuuta 2013

Hienoa Kevättä

 
 
 
 
 
 
 
Klik 
 
 
 
 
 
Jos
aurinkoisena päivänä
sattuu sopivasti olemaan
liikkeellä voi kaiken ihmettelyn lisäksi
oikein kuulla kuinka heinikoissa on
pientä pihinää puhinaa kihinää kuhinaa
sihinää suhinaa ja säpinää räpinää
ja
täpinää!

 
pienten kinttujen rapinaa ripinää
kipinää kopinaa...

 
ja odotusten
vapistusta
vipinää sekä
sipinää että supinaa!

 
kun humina huminoi
ja kevättuuli eläväisiä tuulettaa!

 
turkkien ja takkien lakkien
haituvien ja huituvein
karvojen höyhenien untuvien
töyhtöjen pärstöjen pyrstöjen ja
tuntosarvien silityksiä, kampausta
harjausta putsausta ja kiillotusta

 
ah tuota
seilaulua peilailua
heilumista ja hillumista keikkumista!
pyörimistä hyörimistä  ja loikkimista !
Pyrähtelyä!
Hyrähtelyä!
Juoksua!
 
henkiinheräämisen kaikissa muodoissa :
kevätkenkien ja asusteiden kokeilua ja sovittelua,
hypähtelyä tassutusta hissutusta hassutusta
tanssitusta riemun raikumista laulujen kaikumista
kiekumista tiritystä siritystä ininää piniinää
piiptystä,  puhkumista ja ähkimistä!

Ja vihellystä!
Ja Viserrystä!
Ja huutoa!Ja Huhuilua!
HuHuu!
 
sooloja ja aarioita
tätä suunnatonta innostuneitten iloa
tämän vihreään puhkeamisen
prosesseissa:

kukkien yllättävissä
puhkeamisissa:

 
nurmille kedoille ahoille pelloille ja kaikkien
polkujen varsille metsiin ilmaan silmiin sieluun!
lukemattomissa
värivivahteissa
auringon hurmaannuttavassa
huumaanuuttavassa elämään lievittävässä
lämmössä,
Kaikkivaltiaan

 Luojan Ihmeellisyyden Ylistyksessä!
 
 
 
 
Hienoa
Kevättä Kaikille
Toivoo
Herne