torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukuun 13 Lucia

 
 
 
Eriksbergin kirkossa Länsi Götanmaalla
koulun Lucia kynttiläkruunu päässä,
lapset laulavat joululauluja.
 
 
 
Vuoden pisimpänä ja pimeimpänä
päivänä aamuvarhaisella Lucia kulkue
soihtuineen ja kynttilöineen valaisee pimeässä.
 
 
 
 

 

 
Luciaan liittyvät legendat ovat peräisin tämän kotimaasta Sisiliasta.
Ensimmäinen pohjoismainen tieto Lucian päivän vietosta on Ruotsin Länsi-Götanmaalla vuodelta 1746.
Perinnettä vietetään jonkin verran myös Tanskassa ja Norjassa sekä amerikanruotsalaisten parissa.
 Ruotsissa nimitys ”lille jul” (pikkujoulu) on liitetty Lucian päivään Lucian päivän viettoa
 on kutsuttu ruotsalaiseksi lisäksi kansainvälisiin juhlatapoihin
Nykyisissä juhlatavoissa Lucian päivän kynttilänvalo saatetaan tulkita
 auringonpaisteen ja esimerkiksi ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi.
 
 
 
Klikketi klik 
 


6 kommenttia:

  1. Tunnelmallisen näköistä. Suomessa perinne lienee lähinnä suomenruotsalaisten parissa. Valoa tarvitaan kaikin tavoin näin pimeän aikaan.

    VastaaPoista
  2. Valoa tarvitaan!
    Tyttäreni pehe asuu maaseuulla
    ja siellä on niin pimeää lumesta
    huolimatta,
    ettei näe yhtään mitään!

    He ovat koristelleet
    pihapuita kynttilöillä
    että pimeä pienenisi.
    Kanalassakin on kynttilöitä,
    muuten ne nukkuisivat kaiken päivää....☺

    VastaaPoista
  3. On tuo vanha perinne jo juurtunut tänne suomalais asutuksenkin joukkoon, ainakin täällä meidän pikku kaupungissa lucia neito on pitkään valittu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päin maailmaa Lucia aamulla
      kulkue käy laulamassa vanhojenkodeissa
      ja sairaaloissa, ja joskus on kaviakin mukana.


      Lucia laulua harjoiteltiin vammaisten lasten
      kanssa viittomakielellä ja oli se juhlava näky,
      kun kaikki yhtä aikaa lauloivat käsillä!

      Silloin minäkin olin mukana innoissani, vaikka
      muuten ei ole sitä nuottikorvaakaan, äänestä
      puhumattakaan. Kaikki lapset osallistuivat
      viittomislauluun, hekin jotka muuten eivät
      viittomista olisi tarvinneet, he lauloivat
      ääneensä ja viittoivat samalla.

      Minä opetin kaikille meidän luokan lapsille
      viittomakieltä, ja he tykkäsivät että se oli
      mukava salakieli samalla, eikä tarvinnut huutaa
      vaan saivat vaan liikutella käsiä ja sormia!

      En ole antanut sen unohtua, vaikka
      en työmaailmassa enää olekaan.

      Poista
  4. Kiitos hienosta videosta lauluineen ja Lucia-neitokulkueineen, Herne.<333
    Perinne on Suomessakin tullut tunnetuksi, eniten tietysti ruotsinkielisillä alueilla, mutta myhös teevessä näytetään joka vuosi valittu Lucia-neito / -neidot kulkueena ja laulamassa Sankta-Luciaa..:))) Minusta tämä on kaunis ja vaalimisen arvoinen perinne samoin kuin tiernapojatkin...

    Oikein ihanaa valonjuhlan odotusta sinulle, Herne!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mukava juhla pimeyden keskellä.
      Suurkaupunkialueella siitä on tehty oikein
      kaupallinen esitys, kun he laulavat
      ostoskeskuksissa ja jopa ravintoloissakin.

      Anoppini ja appeni tykkäsivät kovasti Lucia-juhlasta
      ja olivat niin mielissään kun lapsenlapset
      lauloivat Mummille ja ukille, kynttiläkruunut
      koristivat hiuksia! Tytär sai olla
      Lucia, mutta kun he olivat pieniä,
      oli kova meteli kun pojatkin
      halusivat kynttiläkruunut päähänsä, eikä
      tonttulakki kelvannut. No, välistä kaikki olivat
      Lucioita ja pääasia oli että oli rauha maassa.

      Valoisaa Lucian päivää Teille sinne
      Lumiseen Kotomaahan!

      Poista