maanantai 29. lokakuuta 2012

Lun-ta





 




Talven turvaan käärityt maat ja haat
ja ihminen, valkeaan lepoon.

Irti ehtimisestä  olemaan,
 kesän muistovillat
lämmittää -  lehmänkellot
 kilkattaa.

Hulmahti
 kukkahelmat,
syksyn tumma sametti

Lammasten
 viirusilmissä 
nurmet vihertää 
tähtitarhojen kainalossa:

kehrää
Auringon Kissa



Runoilee Herne












10 kommenttia:

  1. Ihana-tunnelmainen runo! Olen miettinyt näkevätkö eläimet talvella unta kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Trina.
      Monesti olen seurannut kissan ja koiran
      nukkumista, kyllä ne uneksivat, jalat
      liikkuvat, koira haukahteleekin.
      Uskon että ne uneksivat
      kesästäkin! Kun ne kerran muistavat
      ihmiset jotka ovat tavanneet, miksi
      eivät muistaisi ruohoa, kukkia, kesän
      tuoksuja, kärpäsiä,mehiläisiä lintuja
      perhosia!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Irma.
      Syysmelankolia haihtuu
      Lumen lepoon,
      se on kummallista!

      Saa levätä, eikä
      tartte yrittää olla
      tehokas, eikä sitä
      ole vaikka yrittäisikin...

      Lumessa on levon villat,
      Lohtu ja Turva kuin
      Lämmin Rakas-viltti,
      joka peittää kaikki
      pikkuolennot, minutkin.

      Poista
  3. Minä niin t y k k ä ä n tuosta upeasta runostasi, Herne!<33333

    Sinä olet t-a-i-t-e-i-l-i-j-a!:))))

    Oikein erinomaista uuden viikon alkua, Herne, ja kiitos tästä!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo.
      Ei minulla ole paljoa
      niitä luovia kausia,
      mitä taiteiluun tulee.

      Enimmäkseen se luovuus on
      sukkien ja vanttuitten kutomista
      nykyään.

      Kun Poika eli, hän aina toivoi
      kunnon villasukkia joululahjaksi,
      ja niitten piti olla iloisen väriset.

      Suvun naisille kudon pitsisukkia ja
      ja pojille ja mehille tavallisia.
      Norjan suku arvostaa taiteellisia sukkia,
      joskus innostun kirjailemaan niitä,
      kerran virkkasin karhuja kaksosten sukkiin
      ja tytölle prinsessan.

      Nyt kun on se Pikku-kulta-Ville joka
      aina juoksee paljain jaloin, pitää
      keksiä jokin mukava kirjailu.

      Viikko alkaa erinomaisesti, Tytär tulee
      koirulaisen kanssa, ja teemme kävelylenkin
      tuonne Mössebergin vuorelle ja jos hyvin
      sattuu, niin jää yöksikin!☺

      Poista
  4. Kauni runo, olet snanankäyttäjä todellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli.

      Ennenvanhaa minä kirjoittelin
      päiväkirjoja, arjen tavallisista
      asioista ja lasten touhuista,
      ihan sen takia että äidinkieli
      pysyisi vireissä, täällä
      toiskielisessä maassa.

      Kai tuo runoilu on jonkinlainen
      henkireikä samalla, joka nostaa arjen
      yläpuolelle, silloin kun nostaa!

      Eipähän niin vaivat ja kolotulset
      ole päällimmäisenä,
      kun sanaoja sommittelee runoiksi.

      Hitaaksi ja harvaksi vain on
      sommittelukin käynyt.

      Poista
  5. Kauniin runon olet kehrännyt.
    sinulta se käy tuo sanojen käyttö.
    Haikkea hyvä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi.

      Sitä sanotaan, että seura
      tekee kaltaiseksensa, minun
      tapauksessani se sitten
      pitää paikkansa,
      mitä tuohon kehräykseen tulee.

      Kun kissa on monivuotinen kaveri,
      sitä vähitellen kehrää itsekin ☺!
      Makaamme samalla soffalla vierekkäin,
      ja kehräämme. Kissa haaveilee varmaan
      kesästä, ja minä kehrään
      sanojen sommittelua..☺

      Kaikkea Hyvää Sinulle myös.

      Poista