tiistai 9. lokakuuta 2012

Itsensä pettämisestä











On se Pelko itsensä pettämisestä,
että oman pienen elämän tyytyväisyys
on koko elämä

Pelko hyvien tapojensa vaalimisessa
 kuin ne olisivat korkean moraalin mitta

Pelko  pienissä aikaansaannoksissa
kuin ne olisivat jotakin edistymisaskeleita

Pelko omasta toiminnasta,
 kuin antaisi  jotakin itsestään

Pelko siitä mitä antaa,
sillä se  peittää kaiken sen, mitä
 jää pidetyksi itsellä.




Michael Quoist 
Rukoilijan  Elämä
(Oma käännös ruotsinkielestä)






10 kommenttia:

  1. Pelkoaforismit ja kuvasi on yhtäkuin kaunista totuutta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui olemaan varastossa juuri sopiva
      kuva, tuo naakka heijastus, joka
      on kuin toinen todellisuus,
      tai vaikkapa elämä, mietin.

      Nyt noita naakkoja on ja vesilätäkköjäkin,
      kamera vaan ei aina ole ikuistusasennuksessa! ☺

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu pelosta, elämästä.
    Kiitos kaikista ihanista kommenteistasi.
    Mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Sylvi!
      Löysin tuon aforismin tai
      runon, ja sitä mietiskelin,
      niinkuin varmaan sen alkuperäinen
      kirjoittajakin on aikoinaan miettinyt,
      elämää ja ihmisen olemista.

      Syyspäivien hohtoa Sinulle myös,
      auringossa tai ilman!

      Poista
  3. Pelkoja on paljon, ja aina voi kehitellä niitä lisää!
    Vaikeita ja moniselitteisiä ovat pelot...

    Kiitos näistä, Herne!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi, pelkoja pieneen elämään
      mahtuu, ne omakohtaiset ja vielä
      toistenkin pelot.

      Tuon runon alkuperäinen kirjoittaja
      ranskalainen Michel Quoist oli
      nuorisopappi, ja hänkin pohti
      hengellisyyttä arkisten
      esimerkkien kautta ja
      tutki myös itseään ja tuntojaan,
      niinkuin tässä vähän itsekin teen,
      kun aikaa on ja yöt ovat pitkiä,
      jos ei kolotuksilta unta saa.

      Kauniita syyspäiviä Sinulle,
      täällä aurinko paistaa, aamusta,
      toivottavasti jatkuu koko päivän.
      Yöllä oli miinusasteita ja sen huomaa
      puista, ne ovat oikein riemunkirjavassa
      asusteessa nyt!

      Poista
  4. Luin tuon kuvasti juuri näin:

    "heijastus, joka
    on kuin toinen todellisuus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm
      Joskus voi koko
      elämä olla heijastusta,
      ihminen on siihen taipuvaista
      lajia; kuin pieni naakka,
      joka tykkää katsella omaa
      kuvajaistaan, mitenkähän
      siivellinen sen sitten näkeekään..?
      Ehkäpä se ei sitä kuvajaista edes
      näe, vaan lätäkkö on kaikki..☺


      Poista
  5. Poikkesin tänne sattumalta, täällähän on ihania elämän viisauksia.
    Jäin lukiaksi. Hyvää viikon loppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma

      Tervetuloa tänne Lohdun Lohdun blokiini.
      Oikein hyvää viikonloppua Sinulle myös!

      Poista