lauantai 29. syyskuuta 2012

Tuskan hukuttaminen







Läpi kaikkien kasvo-laivojen,
miehen ja naisen, epävarmuuden nään,
surun harmaan ja samanlaisen,

niin sen joka kompassia on ja ruoria vajaa
kuin sen joka seilaa muodoin mahtavin, urhein.

Rajumyrsky kohtalon kaikkia, kaikkia ajaa,
joka ainoan ruuma on lastattu lyijyisin murhein.

Ja ne salaavat kaikki vauhkoa matkustajaa,
joka säikkyen tähyää, toivoen taivaanrajaa:

"Tyventyykö myrsky? Eikö jo häämötä maata?"

Satamaan vain ankkuroida ei rauhan ne saata.




Kaarlo Sarkia 
Runot
Kohtalon vaaka 1946






2 kommenttia:

  1. Herne, kiitos Kaarlo Sarkian runosta!
    On minulle tuntematon runo...
    Hyvää viikonloppua, Herne!<3333

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili-mummo.

    Miulla on Äitini
    Runokirjajäämistöä suureksi
    ilokseni. Ei Äidillä ollut
    varaa ostella runokirjoja,
    suurin osa on palkintoja
    lausumiseta ja muusta
    kulttuuritoiminnasta
    hänen nuoruutensa ajoilta,
    ja myöhemminkin.

    Minä niitä sitten luin ja
    ahmin, ja lopulta sain ne
    pelastettua, kun veljeni
    teki suurremontin Äidin
    kuoleman jälken.
    Rnokirjat olisivat muutoin
    jääneet jonnekin ullakon
    komeroon toukkien syötäväksi...

    Syksy on runonlukemisen aikaa,
    aikaa syventyä, nyt kun on aikaa.

    Hyvää sunnuntaita Aili-mummo!

    VastaaPoista