keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tule, Lohtu










Tule lähelle, kaukaa.
Tule! Odotettu kaivattu!
Saavu nopein askelin, tai hiljaisin
harppauksin! Tule, niin kuin
tahdot, kun tulet vain!

Joudu tänään! Katson ikkunasta,
odotan, Sinua näkyväksi tiellä
sieltä kaukaa, aavistus lähestyy!
Nähdä voi, jo melkein kuulla askeleet
hietikolla, kun tuuli niitä kuljettaa!

Aivan kohta seisot kynnyksellä!
Kohta jo kuuluu varovaisin kolkutus,
vai joko ovi avattiin! Tule!
Olet odotettu! Odotetuin! Tiesithän sen?
Älä istahda oven lähelle, kuin pian lähtisit,
vaan jäisit! Nyt kun jäädä voit!

Tule tänne peremmälle, täällä on
pöytä katettuna! Tuossa tuskien teetä
hopeakannussa hautumassa; tuossa
surujen sämpylöitä, murheen mansikoita
suuhusi sulaviksi!

Kas tuossa on odotuksen omenoita ja
itkuisen ihania kipukirsikoita!
Kaipausten kanelikakkuja
ja mehevää masennusmuhennosta mustikoilla!
Kaiken tämän ja vielä muun, Sinua varten
säästänyt olen!

Istu tähän vastapäätä levoksi, lohduksi, nyt!
Tänään ikuisuus alkaa voi, vuosi kaksi oi,
kuin hetki seurassasi! Sinua kastsellessa
suru sammuu kuivuu kyyneleet. Tuskat taukoaa,
kivut kaikki vihdoinkin vaikenevat!

Sinä Lohtu! jää



Kirj/ herne

8 kommenttia:

  1. Upea runo, kuka lienee runoilija?

    Jokainen meistä lohdutusta tarvitsee, ainakin joskus!<3333

    Hyvää elokuun loppua, Herne!<3333

    VastaaPoista
  2. mummeli

    Kiitos!
    Tätähän tämä elämä oikeastaan on,
    yhtä odotusta. Odotusta ja Lohdun
    saamista, suruihin kipuihin ja
    salattuihinkin murheisiin.

    VastaaPoista
  3. Aili-mummolle

    Runoilija on *herne* itse.

    Nyt kun syksy taas käärii
    valottomuuteen ja pimeisiin
    iltoihin, melankolia riipoo
    ja syvä lohtu olisi paikallaan,
    ajattelen.

    Onkohan se niin, että ihminenkin
    jotenkin tiputtaa lehtensä syksyllä
    ja alastomuus iskee.... ainakin
    sielun maailmassa...

    Kauniita elokuun kuutamoiltoja
    sinne mummolle ja vaarille, vielä voi
    istuskella ulkona, ennenkuin
    illat oikein viilenevät!

    VastaaPoista
  4. Koskettavia ajatuksia, tunteita herättävä runo. Kuvastaa niin hyvin syksyistä sielunmaisemaa. Osaat niin hyvin pukea ajatukset sanoiksi.

    VastaaPoista
  5. Trina
    Kiitos.
    Mitä syksyiseen sielunmaailmaan tulee,
    se on hyvin melankolinen maailma,
    yhtä odotusta, joka nostaa
    arjen yläpuolelle näistä omista
    pienistä kuvioista, avarammille
    näkymille: ikuisen kevään maisemiin.

    VastaaPoista
  6. Oi, mikä ihana ja syvällinen runo, jälleen kerran:)

    Ystäväsi Rea

    VastaaPoista