keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tule, Lohtu










Tule lähelle, kaukaa.
Tule! Odotettu kaivattu!
Saavu nopein askelin, tai hiljaisin
harppauksin! Tule, niin kuin
tahdot, kun tulet vain!

Joudu tänään! Katson ikkunasta,
odotan, Sinua näkyväksi tiellä
sieltä kaukaa, aavistus lähestyy!
Nähdä voi, jo melkein kuulla askeleet
hietikolla, kun tuuli niitä kuljettaa!

Aivan kohta seisot kynnyksellä!
Kohta jo kuuluu varovaisin kolkutus,
vai joko ovi avattiin! Tule!
Olet odotettu! Odotetuin! Tiesithän sen?
Älä istahda oven lähelle, kuin pian lähtisit,
vaan jäisit! Nyt kun jäädä voit!

Tule tänne peremmälle, täällä on
pöytä katettuna! Tuossa tuskien teetä
hopeakannussa hautumassa; tuossa
surujen sämpylöitä, murheen mansikoita
suuhusi sulaviksi!

Kas tuossa on odotuksen omenoita ja
itkuisen ihania kipukirsikoita!
Kaipausten kanelikakkuja
ja mehevää masennusmuhennosta mustikoilla!
Kaiken tämän ja vielä muun, Sinua varten
säästänyt olen!

Istu tähän vastapäätä levoksi, lohduksi, nyt!
Tänään ikuisuus alkaa voi, vuosi kaksi oi,
kuin hetki seurassasi! Sinua kastsellessa
suru sammuu kuivuu kyyneleet. Tuskat taukoaa,
kivut kaikki vihdoinkin vaikenevat!

Sinä Lohtu! jää



Kirj/ herne

torstai 23. elokuuta 2012

Nessut













Maailmassa ei kellään ole aikaa
paitsi yksin Jumalalla.

Ja sen tähden tulevat kaikki kukat hänen luokseen,
ja kukista viimeinen, lemmikki, pyytää häneltä enemmän loistoa
sinisiin silmiinsä,ja muurahainen pyytää häneltä suurempaa voimaa
tarttuakseen korteen.

Ja mehiläiset pyytävät häneltä väkevämpää voittolaulua
purppuranpunaisia ruusuja varten.

Ja Jumala on mukana kaikissa yhteyksissä.

Kun eukko arvaamatta kohtasi kissansa kaivolla ja kissa emäntänsä.
Se oli suuri ilo heille molemmille,
mutta kaikkein suurin oli se, että Jumala oli vienyt heidät yhteen
ja tahtonut heille tämän ihmeellisen ystävyyden
neljänätoista vuotena.


Edith Södergran

 Suomentanut Uuno Kailas






Äitini Rakasti Lemmikki-kukkia
ja punaruskeita kissoja,
joista ensimmäinen oli Nessu.

Sen jälkeen kaikki punaruskeat kissat
 sukupuoleen  katsomatta
olivat  Nessuja.

 Mummolassa oli aina Nessu.

Ja Äiti tuumasi, juuri kuin
 Edit Södergran tuossa runossaan,
että Nessut olivat Jumalan Lahjoja.

Ne olivat Äidin sanoman mukaan reumatismilääke,
unilääke, uskollinen ja luotettava kuuntelija ja 
  juttukaveri ja  salaperäinen seikkailija.








keskiviikko 1. elokuuta 2012

Atlannin aalloilla


Atlannin aalloilla
tuuli soittaa
ja lapset nauravat,
nyt
 ollaan menossa jäätelön ostoon!