tiistai 15. toukokuuta 2012

Tuomi kukkii

Appeni tykkäsi lukea runoja, joskus hän innoistui oikein eläytymään, ja luki
niitä Rakkaan Karjalansa murteella, niinkuin tätäkin runoa,
joka jäi minulle mieleen ja varsinkin  runoilijan oikealla nimellä:
Eila Sylvia Sammalkorpi




Väpäjävä vedenkalvo ...
Vipajava kuva kuun.
Älä katso.
Älä valvo.
Nuku tuoksuun tuomipuun.

Vaivu uneen, niin et muista
saman tuoksun huokuvan
tuhansista tuomipuista
rantamilla Laatokan

etkä muista kuvastuvan 
vielä kuulaampana kuun
hopeisen peilikuvan
kotilahteen kaivattuun.



 Eila Kivikk'aho



Kun olen lukenut tuota runoa,
niin muuttelen sitä mielessäni
niin, että se tuomi on ahon laidassa, niin kuin meillä on
lapsuuden kodin lähellä. Oikein Iso Vanha Tuomi.
Joka on vieläkin isompi, nyt.

Kun sen kukkalehdet lentelivät tuulessa,
oli kukkasade.
Me makasimme viltillä siinä tuomen tuntumassa
kukkasateessa, ja haaveilimme lapsuuden haaveita.
Nyt vanhana on niissä
lapsuusajan haaveissa...keväisin,
tuomien kukkimisen aikaan.





klik

10 kommenttia:

  1. Monet asiat palautuu mieleen tuolta kaukaakin jonkun muun asian yhteydessä. välillä ilon ja välillä murheen tuovina. Tuomea on pakko kiertää kaukaa sen kukkiessa, vain pieni hetki tuomen tuoksussa, kun pää on niin kipeä ettei paljon eteensä nää. Mutta tuo runo tuomesta on kaunis.

    VastaaPoista
  2. Minusta tuomen tuoksu on ihana;DDD

    Hieno tuo Eila Kivikk'ahon runo, sinä muistat sen ulkoa;)))

    Oikein ihanaa tuomen kukinta-aikaa sinulle, Herne-ystävä.<333

    VastaaPoista
  3. Tuomi sanakin tuo tuoksun tänne.
    Oikein ihaniapäiviä sinne tuomien tuoksuihin

    VastaaPoista
  4. Tuo olikin uusi runo minulle. Meillä oli lapsuudenkodissani tuomi pihassa aitan ja puuliiterin edessä. Täällä ei tuomi vielä ole kukassa, pienet nuppuiset kukkatertut ehkä.

    VastaaPoista
  5. Mummeli


    Runo tuo mieleen
    unohdettujakin asioita,
    ja voi muistaa jonkun muun
    asiankin yhteydessä,
    tai jokin muistuttaa
    jostakin toisesta asiasta,
    joskus joku ihan vieras
    ihminenkin tuo mieleen
    toisen ihmisen kaukaakin.

    Minä muistan tuomen tuoksun,
    vaikka en sitä tunne, enää.
    Minä sairastin oikein kunnon
    lunssan, muutama vuosi sitten,
    ja sen jälkeen en kaikkia
    tuoksuja enää tunne,mutta
    muistan!

    VastaaPoista
  6. Aili-mummolle

    Minä muistan aika monta runoa ulkoa.
    Joskus vaan sattuu niin, että pätkii!☺
    Mutta onneksi olen niitä kirjoittanut
    ylös ja vanhoja runokirjojakin on
    hyllyssä.

    Minä olen jo muutaman kerran
    veljeltäni kysäissyt, joku
    se meidä pellon tuomi siellä
    Koti-Suomessa kukkii, mutta ei
    kuulemma vielä.

    Siellä se valkolatva tuomi ahon
    laitaa reunustaa, sitten kun
    se pääsee kukkaan, haikeus haikeus.

    Oikein Kukkaista toukokuuta Sinulle myös!

    VastaaPoista
  7. Sylvi

    Eikö Tiellä Tuomet kuki?

    Täällä niin kukoistaa!
    Harmittaa vaan kun kaikki
    menee niin nopeasti ohi,
    pian on omenapuitten ja
    syreenien vuoro,eikä ehdi
    kunnolla edes nauttimaan,
    kun kaikki on ohi.

    Tätähän tämä elo on,
    kukat kukkivat lyhyen aikansa....

    VastaaPoista
  8. Trina

    Minä muistin tuon vanhan runon,
    kun vein vanhalle ystävälleni
    Tuomen oksia. Hän ei enää näe,
    mutta tunsi tuoksusta, että
    Tuomi kukkii!

    Tuomi taitaa oikein olla
    suomalaisten lempipuu, kun siinä
    kotimaani onmpi Suomi-laulussakin
    se lauletaan.

    Etelä-Pohjanmaa
    on oikein tuomien pesämaata:)!
    Siellä meillä kotona on
    saunan nurkalla iso tuomi,
    vaikka vanha savusauna on
    purettu, talon nurkallakin
    on yksi ja sitten se oikein iso
    siinä ahon laidassa, josta tie
    kääntyy lapsuuden kotiin. Ah!

    VastaaPoista
  9. Talviunilla-blogissa odottelisi sinua haaste :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kiitos!
    Hasteeseen vastataan välittömästi ☺!

    VastaaPoista