keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskukkia





Nämä
 valjut valmut
nuo kelmeät kaunokit
tuossa unohduksen unikkojen
seassa
avuttomina anemoneina
kukkivat kaihon
tunteelliset tuomet
alla
orpouden orvokkien ohkaiset oksat
yön mittaisten metsien
vastakohtina
täällä

surujen maassa
luulojen liljojen hempeät hehkut
 ylväitten yksinäisyyksien
yrttitarhojen vieressä
pursuaa
pärjäämisten pelargoniat
tuskien tainnuttavat trientalikset
puhkeavat
punaisina pioneina
jälleen joriinien juhlintaan
kaikkien masentuneitten
iloksi ikuiset iirikset
sekä
Kristuksen kellastumattomat
elämää elvyttävät eukalyptukset;
annettu ihmislapsille ihastukseksi
suloiseksi surun siirapiksi
sokeriksi suuhun; sielun
salaisuuksien sinfonioihin sulamaan 


Ps.
..ja siniset kissankellot, joilla aikaa mitataan.


Kirj herne 
1972 



8 kommenttia:

  1. Ihana, ihana runo. Olet niin ihana ihme Herne :)

    VastaaPoista
  2. Voi Trina,
    nyt on niin,
    että Ihmeen ihanuus on
    ihan molemmin puolista!

    VastaaPoista
  3. Kaunis runo. Olet taitava.
    Niin kaunis kärsimyskukka.

    Iloista Pääsiäistä sinulle ja läheisillesi.

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo! Ja kärsimyskukka on hyvin kaunis kuvassasi!

    VastaaPoista
  5. Runosi poljento on aivan kuin entisaikojen itkuvirressä;))

    Hyvä runo, kiitos Herne tästä ja kuvista.<333

    VastaaPoista
  6. Sylville, kärsimyskukka on kaunis
    ja niitä on ihan syvän tummapunaisesta
    tummansiniseen ja violettiin.
    Runoilu on aina ollut minulle
    jonkinlaista terapiaa,
    työpaineiden ja muittenkin
    paineiden purkamista se on
    kuin toisenlaiselle
    perspektiiville astumista,
    arjen keskellä.

    Hyvää Pääsiäistä, myös Sinulle.

    VastaaPoista
  7. Mummelille kiitos.

    Minulla on noita kukkarunoja
    varastossa monia. Ennen
    niitä kirjoittelin paljon
    ja yritin joskus riimittää,
    että lapset tykkäisivät
    ja siihen aikaan vielä
    olivat iloista kuulijakuntaakin:)

    VastaaPoista
  8. Aili-mummolle

    Taisi se varmaan alkujaan
    itkuvirttä ollakin, mitä lien
    kukkiin kätkenyt...

    Lausuin sen kerran ystäväni
    syntymäpäivillä ja täällä
    kun on monikansallista
    tuttavapiiriä ja ystäviä,
    niin siinä oli hänen
    irakilainen ystävänsä
    joka osasi monia kieliä
    ja oikein ihmetteli
    suomenkielen sointia,
    vaikka ei suomenkieltä
    ymmärtänytkään, mutta
    sitten hän sanoi, että siinä
    on jokin surullinen sävy.

    Ei se varmaan mikään
    syntymäpäiväruno
    olisi ollut, mutta ystäväni pyysi
    saada erilaisia kukkia. Ja sai.

    VastaaPoista