torstai 1. maaliskuuta 2012

Salamyhkäisyyttä








Salamyhkäiset,
syvästi ihmeelliset
ovat ihmisaivoituksen tiet.


Katsokaas, miten uljaana
se syöksyi tyhjimpään tyhjyyteen
pyydystämään hyttysiä
kunnianhimo-mammuttinsa ruuaksi.


Mitä, varastiko se pyrstön riikinkukolta
ja läksi kosimaan laakeri-neittä
sydän povitaskussa!
Oh, sydän!


-- Sehän unohtui aikoja sitten
(kumarrusmatkalla)
muutamaan avaimenreikään.


Salamyhkäiset,
syvästi ihmeelliset
ovat ihmisaivoituksen tiet.


Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä
ja sukeltaakin -- viilivatiin.
Suloista on sentään sukeltaa viiliin
ja unohtaa hometahrat turkissaan.
Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa
on nousta kylvystä
uutena ja sileäkarvaisena
niinkuin vastanuoltu vasikka.


Mutta vielä, vielä ihanampaa
on keinua, keinua,
heilahdella edestakaisin
kaukana ja korkealla
sinisessä äärettömyydessä
niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.


Uuno Kailas




Kevään tulo on salamyhkäistä.
Kaikkea ihmeellistä voi tapahtua ja 
tapahtuukin.

Eilen tein kävelylenkin tuonne
pellonreunametsään.  Se jäi
melko lyhyeksi, kun tapahtui jotakin 
salamyhkäistä.

Kengän pohja irtosi puoliksi.
Siinä sitten läpsyttelin mökille
saapas irvistellen.

Onneksi oli nätti sukka,
ettei tarvinnut hävetä.


2 kommenttia:

  1. Kiva runo.
    Kivasti saapas irvistää. Kaikkea salamyhkäistä sitä sattuu.
    Minä kävelin eilen kasvihuoneelle ei ollut yhtään lunta maassa mutta yt'äkkiä lalat liukui alatani ja siinä makasin maassa. Housut märkänä.
    Mukavaa päivänjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Sylville

    Toin taas Jöötteporin reissulla kirjojani, jotka aikoinaan pelastin Äitini jäämistöstä ennen suurta remonttia, kun vejeni rupesi uusimaan vanhaa kotimökkiämme Suomessa.

    Pelastin Äidin runokiroja, ennenkuin joutuivat jonnekin pahvilootaan vintille, tai kirpputorille, jonne veljeni muitakin kirjoja kiikutti.

    Uuno Kailaan runokirja oli yksi Äidin lempikirjoja, jonka hän oli jossakin nuorisoseuran lausumiskilpailussa saanut palkinnoksi.

    Tykkäsin tuosta runosta, jonka laitoin tännekin, siinä on paljon nuoruuden aikojenkin salamyhkäisyyttä ja olin sitä haaveillen joksus 15 vuotiaana lukenut.

    Nyt on mukava haaveilla keväästä ja kesästä, kissaa kävelyttäessä, kun koiraa ei viitti tänne tuoda uikuttamaan ja lapsia ikävöimään. ☺

    VastaaPoista