tiistai 27. maaliskuuta 2012

Lapsen tie on aamun tie


klikketi




 Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?


 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.


 Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.


Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.



Niilo Rauhala 


9 kommenttia:

  1. Kuuntelin laulun ja vielä toisenkin.<33

    Kiitos näistä ja runosta;))

    Hyvää kevättä ja paaston aikaa, Herne-ystävä.<333

    VastaaPoista
  2. Elämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi, käsittämättömäksi kehdosta hautaan asti :> Joskus on terveellistä käydä pulahtelemassa pintaa syvemmissä vesissä, mutta toisinaan on hyvä vaan olla tässä, miettiä, että elämä onkin ihan selkeä ja helposti hahmotettava kokonaisuus :> (=valehdella itselleen pelastaakseen itsensä) Ihana runo, pysäyttävä kuva. (tai pikemmin ajassa taaksepäin palauttava) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mietin, miten ihanaa olisikaan olla aina lapsi.

    VastaaPoista
  3. Ihana laulu, tulee lapsuus mieleen ja kesäiset sunnuntaiaamut.

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo

    Minäkin tykkään sitä kuunnella.
    Hyvää kevättä Tohmajärvelle,
    joku lumet ovat sulaneet?

    VastaaPoista
  5. Maria

    Kuvassa on tyttärentytär
    ja naapurin tytär metsäkävelyllä.
    Tuohon aikaan metsäkin oli
    slaisuuksien aarrekammio,
    ja pellolla he tanssivat
    kesätanssiaan.

    Tänään he ovat Neitejä, jotka
    edelleenkin käyvät kyllä
    metsäkävelyllä, kun kysyy,
    oliko siellä yhtään peikkoa
    liikkeellä, saa vastaukseksi
    vain hymähdyksen, kun ennen heille
    kannot ja mättäät olivat keijujen ja
    peikkojen mökkejä.....☺


    Elämä on mysteerio.
    Mysteeriossa on eri värit
    eri ihmisillä, eri ikäkausina!
    Kun Elämä kuljettaa, tulee
    eteen asioita joista ei tykkää,
    eikä niitä haluaisi, mutta
    ne kuuluvat siihen mysteerioon,
    joka on siitä erioinen,
    että se on samalla Tie,
    ja mikä vieläkin erikoisempaa,
    se on Totuus. That´s Mysterio!

    VastaaPoista
  6. Sylvi

    Itsekin pidän Niilo Rauhalan runoista,
    ja moista niitten sävellyksistä!

    VastaaPoista
  7. Trina

    Lapsuuden Sunnuntaiaamut,
    kesällä, ovat unohtumttomia.

    Meillä oli lehmiä, jotka
    saimme kuljettaa vainiolle
    joka ei aina ollut kodin
    läheisyydessä.

    Sunnuntaiaamuisin oli juhlan tuntu.
    Joskus lauloimme suvivisiä ja muita
    kesälauluja, ja oikein esiinnyimme
    lehmille, jotka olivat kiitollista
    kuulijakuntaa. Taisi siinä ohi
    pyöräileväkin saada esityksistä
    osansa, kun emme ajoissa
    huomanneet lopettaa, niin
    saimme oikein aplooejakin!

    Nyt olemme sisareni kanssa vanhoja
    mummoja, mutta kyllä me noita
    kesäaamuja iloiten muistelemme.

    VastaaPoista