maanantai 6. helmikuuta 2012

Meedioit ja povarit ja parantajat









Meillä oli naistenpiirin ompeluseurassa
keskustelua meedioista parantajista ja
povaajista.

Joillakin oli omakohtaista kokemusta
ja kyselivät mitä mieltä muut asiasta olivat.
Toisten mielestä se oli pelkkää huiputusta
että saataisiin rahat pois helppouskoisilta.

Moni oli joskus käynyt povaajalla ja
joku piti meedioon yhteyttä.

Jotkut ihmettelivät miten kummitusten
kanssa pelaaminen kuuluu kristillisyyteen.

Eräs kysyi, että eikös Meediotkin usko
Jumalaan ja kyllä ne rukoileekin ja
lukee Raamattua...?

Joku ei voinut käsittää miten  Meedio
tai povaaja voi uskoa Jumalaan,
toinen  muisti, että  Raamatussahan
lukee että, riivaajatkin  uskovat Jumalaan,
ja tietävät että Jumala on olemassa.

 Joku kysäisi, että mitä se usko Jumalaan
sitten on?

Se on sitä, että uskoo, että Raamatun Sana on Totta,
eräs sanoi.

Siihen joku tokaisi, mutta kun Meedio tietää asioita
oikeasti,  tai jos kaukoparantaja parantaa
puhelimitse, niin mitä pahaa siinä on jos kerta saa apua,
eikö kaikki hyvä tule  Taivaan Isältä?

No, jos Meedio ja povaaja ja henkiparantaja
uskoo Että Raamattu on Totta, niin
mitä he tuumaavat tästä mitä siellä lukee:

 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee
poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi
joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä,
harjoittaa noituutta tai velhoutta, 
 joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai 
tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. 
 Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee,
on kauhistus Jumalalle.

Me ainakin tuumasimme,  että,
jatkamme keskustelua 
seuraavallakin kerralla.


6 kommenttia:

  1. En ole henkilökohtaisesti tutustunut noihin meedioihin, enkä heihin usko.

    Kädestä on joku minulle ennustanut...

    Hyvää helmikuista viikkoa sinulle, Herne-ystävä.<3

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava keskustelu teillä. Hyvä kun otatte selvää raamatusta. Siinä kirjassa sanotaan totuus.
    Oikein ihania aurinkoisia päiviä ja hyviä keskusteluja teille!♥

    VastaaPoista
  3. Aili-mummolle

    Muistan kun Isäni piti kovaa
    meteliä, kun velipojat siinä
    17 ikäisenä olivat käyneet
    povari-miehellä hakemassa
    voittavaa veikkausriviä.

    Kyllä he saivat veikkausrivit,
    mutta ei niissä mitään täysosumia
    ollut, poikien rahat vaan meni
    hukkaan.

    Miniäni kanssa Norjassa
    tuli juttua meedioista,
    koska heidän suku on
    niihin uskovaa lajia,
    varsinkin
    hänen vanhempansa.

    Erikoista se on, kun nykyisin
    on kaikenlaista huu-haata
    kovasti esillä Tv:täkin
    myöten ja nuoriso on
    sitten niistä kiinnostuneita.
    Miksikähän?

    Täällä on pakkasta, mutta
    ah! niin kaunista!
    Jo aamusta tekisi mieli lähteä
    liikkeelle, ja harmittelen, kun en
    ottanut Tyttären koiraa meille,
    se on päivät yksin, kun väki
    on töissä ja lapset koulussa.

    Säälistä en ottanut, kun se raukka
    ikävöi omiansa, ulisee ja istuu
    ovipielessä tai kyttää
    ikkunasta pihalle.

    Lämpimät terveiset, ei ilmojen mukaan
    vaan ♥!

    VastaaPoista
  4. Sylville

    Minua oikein huvittaa,
    kun ensimmäistä kertaa
    menin tuohon naistenpiiriin.
    Ystäväni kanssa olimme
    vähän kuin pöllähtäneitä,
    niin kirjavaa porukkaa oli/on.

    En ole oikein mikään
    "kerho" ihminen, kun
    ne usein ovat sellaisia
    juorukerhoja ja en jaksa
    riitaista ilmapiiriä, mutta
    tämä oli/on kaikella tavlla
    poikkeus.

    Niin värikkäitä naisia,
    jokaisella on
    pitkää ja mielenkiintoista
    elämänkokemusta.

    Raamattua luetaan, ja keskusteluja
    on monenlaisia. Joskus pidetään
    oikein esitelmiäkin jostakin
    tietystä aiheesta.
    Joskus luetaan runoja ja joskus
    lauletaan iki-ihania virsiä,
    ompelusten lomassa.
    Kun kolotusten ja vaivojen takia
    ei aina pääse liikkeelle, niin
    kyllä sen huomaa, miten mukava
    on tavata toisia kanssasisaria!



    Kauniita helmikuun päiviä ja hienoja
    kävelylenkkejä, Teillekin,
    sinne Boråsiin!☺

    VastaaPoista
  5. En tiedä muuta, kuin että on hyvä olla elossa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se täälläkin on
      joka aamuinen yllätys ja ilon aihe,
      kun oikein on koko yön luita
      kolottanut ja nikamia särkenyt,
      kun välistä on melko varma, ettei
      aamua näe!
      Terveisin Herne

      Poista