torstai 26. tammikuuta 2012

Jos saisin valita;



Jos saisin valita; Aili-mummolta saatu haaste:

Tahdon antaa haasteen Sofia Tanniselle, 
Naisen silmin blogiin.


Jos saisin valita,
kaikille ihmisille riittäisi ruokaa,
ei kenenkään tarvitsisi
mennä nälkäisenä nukkumaan

Jos saisin valita,
kaikilla olisi koti ja
lapset saisivat käydä koulua
ja olla lapsena lapsia

Jos saisin valita,
kaikilla ihmisillä olisi joku,
joka välittää, kenenkään
ei tarvitsisi olla yksin,
ja lapsetkin olisivat kaikikkien
lapsia ja kaikki välittäisivät
toistenkin lapsista, niinkuin omistaan!

Jos saisin valita,
kotiäidit kunniaan,

Jos saisin valita,
 uraputket olisi selvitettävä ennen
lasten hankkimista

Jos saisin valita,
väkivaltaa ja rikollisuutta ei olisi

Jos saisin valita,
kukaan ei hallitsisi toista 
toisen tuhoksi

Jos saisin valita,
kaikilla ihmisillä olisi
mahdollisuus lääkärihoitoon lääkkeisiin ja
sairaala-apuun,
ja vanhuksilla olisi
ihmisarvoiset oltavat ja ihmisarvoinen lopputaival!

Jos saisin valita,
ei  silmän näöltä tuomittaisi ketään,
eikä jaettaisi oikeutta korvan kuulolta,
 vaan tuomittaisiin vaivaiset ja surkeatkin
oikeudenmukaisesti

Jos saisin valita,
ei ylpeys olisi enää elämän esteenä

Jos saisin valita,
jokaisella ihmisellä 
olisi mahdollisuus
päättää asioistaan
ja ansaita elatuksensa

Jos saisin valita,
toivon ettei kukaan 
menehtyisi epätoivoonsa
vaan löytäisi Tien, pimeästä Valoon
 Rauhanruhtinaan valtakunnassa!


Jos saisin valita,
haluaisin  tavata kaikki Raakkaani,
 olisi kesä, kukkia ja lämmintä
 ja saisimme aina olla yhdessä .


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Etydi






Nuori hevonen 

Tähtiin tallin luona
tuijottaa hevonen.
Kuinka pitkän matkan
jaksaisin lentäen?

Kuuran kultainen vaaka
punnitsee näkyvää.
Maahan vai tuonne saakka
keinahtaa luinen pää?


Taivaan kansi on kirkas,
nuori on hevonen.
Kylmää vavahtaa selkä,
se tynkäsiipinen.


Ja kohta tupruaa lunta,
missä leijaileekaan.
Jospa kaikki on unta,
vain unta valjaissaan.



Ilpo Tiihonen 



***

Haaveet eivät aina toteudu.
Moni näkee unta ja herää vasta vanhana.
Tätäkö tämä on, elämä, kysyy.
Tätäkö se oli? Noinko se meni, ohi.


Silti siinä on se yksi päivä, tai vain se
 hetki,  joka on kuin
tuhat vuotta. Sen Ihmisen Hetki.
Juuri se sävel, ne, maisemat.


Ihminen  laskee päiviä.
Kellolla, kuun ja auringon kierroksilla,
pysyäkseen ajan tasalla, ajan raameissa.

Todellinen aika ei ole laskettavissa.
Se vain on. Ja jatkuu. 


Saarnaaja sanoo,

mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,
ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.
Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

klik




maanantai 2. tammikuuta 2012

Hurvatuivi!





Kiireet eivät lopu. 
Arki ei lopu.
Pelko ei lopu,
eikä turvantarve lopu.

Koska on Äidin sylissä istumisvuoro?
Koska  ympärille kääritään kädet
ja saa olla turvassa?

Koska  päästään Isän kanssa touhuamaan?

Vai tapellaanko  vielä aikuisina siitä,
kuinka monta kertaa sai istua Isän polvella?
Ja siitä, että ei saanut nukkua Äidin vierellä
kuin kerran?

Onneksi! Onneksi!
 Mummon syliin pääsi aina.
Ja oli aikaa.  Mummo kääri 
 isoon Vihreään hartiahuiviin ja 
käsivarsiinsa  kaikki lapset!

Mummon hartiahuivia
sanoimme Hurvatuiviksi!
Sen sisällä oli Täydellisessä turvassa!
Kivut hellittivät ja taudit paranivat,
ampiaisen pistot ja pimeänpelot.

Kiireet eivät lopu. 
Arki ei lopu.
Pelko ei lopu,
eikä turvantarve lopu.

Lämpöä ja Lohtua
Pienille ja Suurille
2012!