lauantai 12. marraskuuta 2011

Marraskuu



Jo varhain valot ikkunoihin syttyvät.
Pimeän väistymisen rauhassa
aamun alkuun.

Kynttilät valaisevat.
Lattia puhuu askeleita tuvasta
pihamaalle päin.

Aamuilma hengittää
rukousta ihmisen täydeltä.

Puut katsovat
ihmistä rappusilla. Navetta
hymyilee. Lunta sataa hiljalleen.

Jumalan Hyvyys on.



 -herne-





Kohta olisi sen pojan syntymäpäivä, joka minulta kuoli.
Kuolemasta on yli vuosi kulunut, keväällä tulee kaksi vuotta.
Viime kesänä vasta oikein tajusin, että Poikaa ei enää ole,
hän on kuollut ja ei se tätä menetyksen tuskaa vähentänyt.


Se tunne, että minäkin kuolin, on jäljellä.
Lohdutuksetkaan eivät sitä oloa vähennä, tai enennä,
se vaan on. Monta muistoa ja monia ajatuksia on vain käyty läpi, 

 yksin, ja läheisten kanssa.

Kuolema on Isku, enkä tiedä toipuuko siitä koskaan täällä?
Toipuuko lastenlasten Isänikävästä, toipuuko?

Tanskalainen sielunhoitaja Bent Falk sanoo kirjassaan
Auttajan peili:

"Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta,
ja elämä olisi lohdutonta, jos rakkaus voitaisiin lohduttaa pois."

En tiedä, mitä aika surulle tekee.
Muuttuuko kipu, niin ettei enää tunnu,
vai jatkuuko, en tiedä.

Tiedän vain, että joka kerta jos puhelin soi
myöhään illalla, kuolinsanoman saamisen muistokin
herää.






 Marraskuu kääntyy pian Joulun kuuhun,
jota on aina lapsesta asti odotettu, ja yhä
odotetaan. Monet  joulun kuun  tohinat
 ovat paikkapaikoin jo alkaneet,
Lastenlapset odottavat  ja Mummu odottaa,
että saamme oikein kääriytyä juhlalliseen
yhdessäolon hyvyyten ja lämpöön ja valoon,
Pohjolan kylmenevästä pimeästä piittaamatta!


                             ♥

6 kommenttia:

  1. Herne Ystävä!

    Suru ei koskaan katoa, mutta vähä vähältä kipu ja tuska laimenee. Ihminen sopeutuu siihen, ettei lasta enää ole täällä meidän joukossamme. Mutta sinulla, Herne, on toivo siitä, että vielä sinä tapaat poikasi tuonpuoleisessa elämässä, kun uskot Jumalaan ja iankaikkiseen elämään. Kenellä ei tätä toivoa ole, hänen osansa on vielä ankeampi.:/

    Lastenlapsille menetys on vielä suurempi kuin sinulle, Herne (mielestäni)! He menettivät ainoan isänsä ollessaan pieniä. Sinä voit rakastaa heitä sen vuoksi vielä enemmän...

    Minun poikani kuolemasta tulee kohta 20v.

    Rauhallista ja siunattua Isänpäivää sinulle ja sukulaisillesi, Herne<3

    VastaaPoista
  2. Lapsen menettämin on varmasti raskasta.
    Sitä en kuitenkaan itse ole kokenut, mutta isäni kuoli kun oli seitsämän ikäinen.
    En kuitenkaan muista että itkinkö haudalla, sen muistan ennenkuin arkku sukjettiin silitin isän kylmää poskea ja kuistasin näkemiin, taivaassa tavataan. Näin teimme kakki 11 lasta ja äitini.

    Voimia sinulle ystäväni ja Taivaan isä sinua ja lastenlapsia siunatkoon.♥

    VastaaPoista
  3. Aili-mummolle

    Ei taida suru kadota, se on tullut jäädäkseen,
    koko perheelle ja hänen omalle perheelleen,
    varsinkin lapsille ja miniälle.

    Niin, ellei olisi jälleennäkemisen toivoa, edes, en tiedä kuinka jaksaisi lapsenlapsiaankaan lohduttaa!

    Sinun Poikasi kuolemasta on 20v,
    kuinka sinä ne ensimmäiset vuodet
    jaksoit ylittää?


    Muistan kuinka lapset aina olivat piirtäneet Isänpäiväkortin, ja se sitten annettiin
    isälle, ja voi kun oltiin sitten niin tärkeinä, kun Isä ihasteli kaunista korttia!

    Hyvää Isänpäivää Teille Mummolaankin!♥

    VastaaPoista
  4. Sylville

    Minun Äitini rukoili aina, että
    Jumala varjelisi niin,ettei tarvitsisi
    yhtään lastansa hautaan kantaa.
    Hän sanoi, että sitä hän ei
    kestäisi, se rukous kuultiin,
    sillä kaikki me 10 lasta olemme
    vieläkin elossa ja Äiti on jo
    15 vuotta ollut
    kuolleena ja Isäkin 25 vuotta.

    Kun sairaalassa seisoin Poikani
    kuolinvuoteen äärellä, surusta
    aivan pökerryksissä ja en osannut
    kuin Jumalan puoleen huokailla,
    että pysyisi pystyssä edes.

    Siinä seistessäni muistui
    raamatusta se kohta, kun
    Jaakobin vaimo Raakel sai
    toisen pojan,ja synnytystuskissa
    ollessaan antoi hän
    pojalleen nimeksi Benoni, se
    tarkoitti, kärsimysteni poika.

    Raakelhan kuoli
    synnytykseen,
    mutta poika jäi henkiin.

    Mutta pojan Isä,Jaakob, antoi
    pojalle nimen Benjamin,
    se tarkoittaa onnen poika!

    Ne olivat minulle lohdun sanat, ja
    tieto, että minunkin Poikani
    on Onnen poika,
    perillä Iankaikkisuudessa.

    Me, olemme vielä matkalla...

    Taivaan Isän siunausta myös Sinulle.

    VastaaPoista
  5. Pekka Simojoki:
    "ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä kuolemaa ole enää oleva eikä itkua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt..."

    VastaaPoista
  6. mm:lle

    Lohdulliset sanat, kaikki kyyneleet on
    pyyhitty pois, ja kaikki kivut, ja
    kuolemaa ei ole, se on kaikkien
    heidän osansa
    jotka ovat perillä, Häenen luonaan,
    ketä jo täällä tuskien maassa
    avuksi huudettiin: Jeesusta Kristusta.

    VastaaPoista