torstai 22. syyskuuta 2011

Tuska




Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
Onni tulee hiljaa aamun huminana nukkuvissa pensaissa,
onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen syvyyden yli,
onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto
tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden alla.
Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää eikä tiedä mistään.
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa pusertanut kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä itkenein silmin.
Tuska antaa meille kaiken tarvitsemamme – hän antaa meille avaimet kuoleman maahan,
hän työntää meidät portista sisään, kun epäröimme vielä.
Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla
ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.
Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää ajattelijan otsaa,
hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,
hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.
Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?
En tiedä enää.
Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa lauluja ja unia,
hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat tyhjiä
hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.
Hän antaa meille ihmeelliset sielumme ja kummalliset halumme,
hän antaa meille ylintä elämässä:
rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot.

                             Kirjoittanut
                     Edith  Södergran,
                 Suomentanut Uuno Kailas



Tuskaa ja tuskailua
sanatonta surua
kipeää tyhjyyttä

sitä selittelyjä  tulkkaamista
ja analysointia, loputtomiin -
elämän pitkinä öinä

  toivottomuuden
pitkät minuutit
 kuin 
ilman toivoa se tunne,

 kuin suolla,
 horisonttia kohti 
 mitä lähemmäs
sitä kaukaisempi on määränpää

vastaus kysymykseen voi kestää,
mutta tulee!
kaiku ei ole  vastaus,
eikä pako

Jumala on, Aina, Rakkaus.




Kirj. Herne
klik

5 kommenttia:

  1. Ihan tuntematon runo minulle, ja Edith Suuren kirjoittama<3

    Kiitos, Herne, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  2. Aili-mummolle

    Edith Södergran oli suomenruotsalainen runoilija. Syntyi Pietarissa Venäjällä suomenruotsalaisista vanhemmista ja kuoli Suomessa, Raivolassa Karjalan niemellä. Hän runoili myöskin saksaksi ja venäjäksi.
    Suomeksi ei minun tietääkseni kirjoittanut, mutta käännösiä ruotsista löytyy paljon.


    Täällä paistaa Aurinko!
    7 astetta lämmintä ja puistossa ikkunaani vastapäätä punavaahterat punastelevat syysasussaan.

    On taas mukava olla kotona omissa oloissa,
    vaikka ystävien tapaaminenkin olisi kuinka
    piristävää, mutta muualla ei ole kotona....

    Lumoavia syysaurinkoisia päiviä sinne Tohmajärvellekin, ja leppoisaa viikonloppua
    Aili mummolle ☺

    VastaaPoista
  3. Herne-Ystävä!

    Minulla on sinulle jotakin blogissani Voi niitä aikoja<3

    Ystäviä me kaikki tarvitsemme, sinä olet todellinen ystävä, Herne!

    Oikein leppoisaa pyhäpäivää sinulle, ja suurkiitokset toivotuksistasi<3

    VastaaPoista
  4. Voi Aili-mummo!
    Sydämelliset ♥ Kiitokset!
    Nyt kun on viileetä ulkona ja sisällä,,
    ennenkun alkaavat lämmittää kunnolla,
    tuo Ystävyyden tunnustus lämmittää!

    VastaaPoista
  5. Aili-mummo


    Täällä pitkällä taipaleella kylmässä
    maailmassa tarvitaan ystäviä ja
    ystävällisyyttä, olen Iloinen että
    Olemme tutustuneet ja saamme olla
    ystäviä, jakaa ajatuksia sateella ja päivänpaisteella, kesällä ja kesän
    jälkeen.

    Kiitos Aili-mummo, kaikista hetkistä täällä,
    vaikka ei voi toista nähdä, silti näkee ja
    tuntee myötäelävän Ihmisen läsnäolon!

    Toivon meille oikein monia hyviä hetkiä,
    kun täällä kirjoittelemme hetkestä
    toiseen, päivästä päivään!

    Hyvää syksyä ja innostusta jokaiselle
    päivälle, myöskin talven aikaan, kohta
    se kesäkin sieltä taas tulee, kunhan nuo
    kurjet lähtevät, että tulevat sen kesän
    kanssa sieltä takaisin.....:)

    VastaaPoista