keskiviikko 28. syyskuuta 2011

V' aris





tietä, pieniä polkuja,
kurttuja  kuoppia
 mättäitä

  uurteita ja suonia vanhojen peltojen
naamassa, tai väsyneissä
silmissä

arkaa  Mustanharmaata  olemusta,
 joka ei  jaksa talvea sietää

tätä  kalvavaa ikävää
 synkkää laahustavaa tunnetta
piemän kammoa
 jokavuotista muutosta myöhästyneen
muuttolinnun tuskaa

 ei  syksyn tuskittelua,
vaan  omaa itseänsä,
sitä,  laulun haihtumaa,
   jalkojen palelua -

-herne-



 Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme,
joka niin korkialla asuu?
 Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa;
Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa
1776 vuoden  Raamatusta psalmista 113


Nostaa köyät, sairaat ja raihnaiset  ja vaivaiset tomusta,
kaikki unohdetut ihmiset,  jotka eivät osaa lentää,
saavat nousta rukousten siivillä  Jumalan esikartanoihin,
täältä maasta, maahan jossa on Ikuinen Kesä.


8 kommenttia:

  1. Kiitos saarnasta, Herne!

    Runosi herättää paljon ajatuksia, joita voi pohtia...

    Oikein hyvää tätä viikkoa sinulle, Herne<3

    VastaaPoista
  2. Aili-mummolle


    Kävelyreittini varrella on noita peltoja
    ja pelloilla Variksia tutkimassa syyskylvöä ja maistelemassa maata. Tykkään Variksista,
    ne ovat niin rehellisen ja tavallisen oloista kastia.

    Peltoja on silmänkantamattomiin, ja tie kulkee peltojen välissä "vuorelle", tai pikemminkin korkealle kummulle, jonka rinteellä vanhojen katajapensaitten suojissa ruskeavalkoinen lehmälauma on ruokalevolla.

    Se on niin kaunis näky, että oikein silmiä lämmittää! Kerran sain päähäni, että Taivaassa on varmasti lehmiä ikivihreillä niityillä, niin taivaallinen näky se on, kun tieltä katselee sinne rinteelle, ja varsinkin kun aurinko paistaa ja maaseudun rauha elää.
    Se on kuin saarna, joka virkistää!

    Hyvää Perjantaita, Aili-mummo, ja oikein levollisen auronkoista viikonloppua sinne Tohmajärven perukoille!♥

    Toivottaapi Länsi-Jöötanmaan Herne

    VastaaPoista
  3. "kaikki unohdetut ihmiset, jotka eivät osaa lentää, saavat nousta..."
    Taas kerran kauniisti ja armollisesti sanottua.

    VastaaPoista
  4. mm

    Meitä on täällä kaikenlaisissa olotiloissa ja elintiloissa olevia ihmisiä. Vanhukset vanhustentaloissa ja niin monet vammautuneet,
    hiljaiset, kaukana ja silti lähellä, tätä
    yhteistä ihmisenäolemisen syksyä potemassa lentotaidottomana; ahdingossa, mutta ei umpikujassa, neuvottomana, mutta ei toivotonna, maahan kukistettunakin, mutta ei tuhotuttuna;elämä jatkuu silti,
    paremman maan ja ikuisen kesän toivossa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos puhuttelevasta runosta, antoipa ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  6. Herne!

    Oletko sulkenut kaikki muut blogisi?
    Tämä on ainoa johon pääsin---.
    Siunattua viikonloppua sinulle ja perhekunnallesi, Herne-ystäväni<3

    VastaaPoista
  7. Anjalle

    Kiitos Sinulle, kun täällä kävit lukemassa!

    VastaaPoista
  8. Aili-mummolle


    Minä näitä blogejani suljen
    aina välillä, ja taas avaan,jos
    inspiraatio yllättää....

    Olen ollut taas reissussa, kun
    mun Keskimmäinen poika perheineen
    muutti sieltä Englannista takaisin
    Norjaan. Miniä aloitti työt ja Poika
    valmistaa lopputyötä opiskeluissaan,
    eikä Pikku-Poika ole saanut tarhapaikkaa,
    niin sitä suloista tenavaa olin siellä hoitelemassa.

    On siellä Vanhimman Pojankin
    suloiset isommatkin lapset, ja
    heilläkin oli muuttohommat,
    kun muuttivat uuteen asuntoon.

    Tyttäreni kanssa ajoimme autolla
    Osloon, olen iloinen kun hän sai
    töistään vapaata ja saimme yhdessä
    mennä, vaikka hänen osaltaan
    vain muutaman päivän.

    Lähden taas pian uudestaan,
    kun on Selma-tytön 8-vuotispäivät
    ja olisi myös ne Isinkin synkkarit ja
    Pikku-Poikakin tarvitsee vielä hoitajaa.

    Oikein rauhallista Marraskuuta ja
    Lempeää Joulun kuun odotusta Teille,
    sinne Tohmajärvelle,
    Lämmön ja Valon merkeissä! ♥

    VastaaPoista