tiistai 6. syyskuuta 2011

il massa


















Josko on, tai ei,
kiinni vai irti?

kuin kellastuva lehti,
 tippuu pois,
  kuin omena tai luumu

mörköjä riittää,
pelkoa
pimeää ja kuolemaa
syksyä, talvea,
kiviä ja tuhkaa

 onko täällä jotakin
kestävää tai pysyvää,
paitsi pelko,
pimeä ja kuolema,
vaatimukset

 onko jotakin? jossakin?
kuin Se torakka,
joka selviää;
kivut ja sodat ja maailmanlopun?







Kirj.
- herne-

8 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitit.
    Ei ole täällä maailmaassa mitään kestävää.

    VastaaPoista
  2. Onhan tämä maailma välillä pimeä paikka, mutta on muistettava, että sen jälkeen paistaa aina aurinko. Muistat kai sen antamasi aurinkotunnustuksen?

    Meillä on upea auringonpaiste, tällaisena päivänä on ihana elää...:)

    Oikein aurinkoista ja mukavaa viikkoa sinulle, Herne<3

    VastaaPoista
  3. Risto Rasan syysrunossa todetaan syksyllä, että ollaan menossa kesää kohden :) Se ainakin on varmaa, että on syksy ja pian talvi ja sitten taas kevät ja uusi kesä.

    VastaaPoista
  4. Sylvi

    Kiitos viestistäsi.
    Niin se on, kaikki on katoavaista,
    ja kaikille voi tapahtua mitä vain,
    koska vain.

    Syksy jotenkin herkistää
    miettimään tätä elämän
    menoa, luonnon ja ihmisenkin
    kohdalla. Jotenkin itsestäänselvyys
    ei aina olekaan niin itsestään selvää;)

    VastaaPoista
  5. Aili-mummo

    Maailma on sekä pimeä että valoisa paikka,
    ja kun se pimeä on ihmisen kohdalla
    Aurinkoa todellakin tarvitaan.☺

    Jos ei olisi Jumalan Sanan
    Auringon valoakaan ahdistuksen
    hetkinä, niin varmaan kokonaan
    menehtyisi.

    Siellä sanotaan näinkin hienosti:
    Jesaja:
    63:9 Kaikissa heidän ahdistuksissansa
    oli hänelläkin ahdistus, ja hänen
    kasvojensa enkeli vapahti heidät.

    Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään
    hän lunasti heidät, nosti heitä ja
    kantoi heitä kaikkina muinaisina
    päivinä.


    Täällä sataa, mutta Aurinkokin
    pilkahtelee välistä! Mulla on
    oikein superoranssi sadetakki,
    sen kun vetää päälleen, niin
    lampaatkin tulevat juoksujalkaa
    ihan aidan viereen, katselemaan ja
    ihmettelemään, siinä sitä taas
    unohtaa itsensä ja
    syysmelankoliat:D

    VastaaPoista
  6. Trina

    Tykkään Risto Rasan runoelmista!
    Se onkin varmaa, että syksy on,
    ja sitten talvi! Mutta kun
    *tunne* tappelee vastaan ja
    nuutuu, kun tilanne ei muuksi muutu!☺

    VastaaPoista
  7. Rakastan tätä vanhaa käännöstä:

    "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
    Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."

    VastaaPoista
  8. mm

    Vanha käännös on jotenkin
    yksinkertaisen suora ja selvä.

    Niinkuin tässäkin:
    Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.

    VastaaPoista