torstai 4. elokuuta 2011

Nokkosperhonen


Klikketiklikks


Kristus, Jeesus, 

tänään torstainakin
Sinua etsitään
monesta paikasta
eri tavoin. 
Hyvin eri tavoin.

Sisäinen tuska
ja suru ei
sammu täällä,
ei sylissä eikä 
sylien ulkopuolella.

Täällä nuoruuden
unelmat särkyvät.
Kaikki kauneus rapistuu
ja kovaäänisyys rikkoo
hiljaisuuden.

Salaisista murheista
ja itkuista riittää
yhteen kivikirkkoon
ja vähän toista.

Kelpaako ihminen?

Kelpaavatko
sisäänpäin kääntyneet
 murehtijat,
kun sielu vielä lennättäis,
vaikka ei
jaloista olekaan
hyppäämään ?




4 kommenttia:

  1. "Etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan", sanotaan Raamatussa.

    Ongelmia riittää jokaisella pohdittavaksi---.

    VastaaPoista
  2. Aili-mummo

    Näin se on.
    Kukaan ei ole liian huono
    Jumalan apua pyytämään.

    Ongelmat eivät lopu maailmasta,
    terveys on sellainen tekijä,
    joka joskus masentaa.

    Kyllä sen tässä iässä tajuaa,
    että ehjää ei enää vanhasta
    nahasta tule, se mikä on kulunutta
    kuluu lisää.

    Ystäväni Kaarinan kanssa filosofeerasimme
    siellä maaseudun vehreyden keskellä
    syntyjä syviäkin, sitäkin, kun nuorena
    pelkäsi, että kuolee eikä ehdi elämään,
    ja nyt huokailee ettei kovin raihnaisena
    tarvitsisi täällä oikein vanhana laahustaa.

    Päivääkään ei antaisi pois, eikä
    nuoruutta takaisin haluaisi.
    Kun osaisi olla Ihminen ihmisten
    joukossa, edes vähän.

    No, tämä on varmaan mun köökkifilosofiaa..☺

    Kiitos Aili-mummo, kun olet kiinnostunut
    näistä minun blogijutuistani!

    ♥ Hyvää viikonloppua Teille sinne Tohmajärvelle! Ja leppoisia elokuun iltoja!


    Ps.

    Onneksi ilma viileni täälläkin, että
    ei tarvitse hengittää kuin ennenvanhainen
    höyryveturi!

    VastaaPoista
  3. Hassua, että olen kuullut tuon kappaleen useastikkin radiosta, mutta en ole koskaan kuunnellut sanoja. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka kuolisin tänä yönä, pääsisipä sitten parempaan paikkaan, näkisi Jeesuksen ja mummon sekä pikkusiskon, jota en ole koskaan tavannut. Mutta eipä haittaa elellä täällä maanpäälläkään, kun elämä on kuitenkin ihan mukava juttu :) kaikennäkösistä ongelmista huolimatta. Olisi hienoa elää terveenä vanhaksi. Mummoni eli 101 vuotiaaksi ja luuli, että Jumala on unohtanut hänet tänne maanpäälle. Mummo sai kuolla terveenä (normaalia ikään liittyvää ruumiin voimattomuutta tietysti oli).

    Mukavia elokuun päiviä.

    VastaaPoista
  4. Trina

    Olen miettinyt Raamattun paikkaa
    Psalmi 63:ssa
    "Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä,
    minun huuleni ylistäkööt sinua."

    Jeesus on Jumalan Armo.

    Pitkä ikä on kunnioitettava asia,
    ja jos vielä saa terveenä olla.

    Itsekin olisi täältä valmis muuttamaan parempaan maahan, milloin vain. Tyttäreni sanoo, että se on itsekästä sanoa niin, kun on lapsenlapsiakin. En sanoisi että se on itsekästä, eikös aina pitäisi olla valmis, kun lähtö voi tulla odottamatta?

    Sitä on kuin Nokkosperhonen täällä, yhden hetken. Vielä on kesää ja viheyden lumousta.
    Vielä kukkii Armon kukka.

    Kauniita Elokuun päiviä Sinullekin, Trina.

    VastaaPoista