lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tähtitaivas ja rimpsuhelmat






Kävimme taas
 Metsätähtitaivaassa, 
havunneulasten ja muurahaisten
seassa,  siellä missä 
Valkovuokkopikkuserkut
kukkivat keväällä.

Kuusen rimpsuhelman alla
pitelimme sadetta ja 
toisiamme käsistä.
Nurmikkojen
kukkakiharat kastuivat.

Metsäludekin oli kävelyllä, 
pitkin sammalikon vihreää
selkää!

Silmät tallettivat heinäistä kuuta  
verkkokalvon takaisiin 
varastoihin,
kuin  
Metsämansikoita,
nauraviin suihin!





  ♥



Kirjoittanut Herne


,

torstai 7. heinäkuuta 2011

Rukous



    RUKOUS.

    Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
    Suo minun koskea niitä silmilläni.
    Sillä minä rakastan niitä,
    vaikka ne olisivat rumat.

    Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
    Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
    Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva
    tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen,
    hän on vain seisovaa vettä
    ja mätänee.

    Opeta minua, Elämä,
    että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
    kun sinä palavassa pensaassa puhut.
    Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.

    Ei ole sääli sitä sydäntä,
    jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
    tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
    sillä sen sydämen mitta on täysi.

    Voi sitä sydäntä,
    tuhannesti: voi sitä sydäntä,
    joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,
    Jumalan matojen ihana ruoka.

Uuno Kailas