keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jos mahtaisi






Jos sulattaisi sielun paiseet,
oikoen mielen mutkat ja lommot?
Jos suorisi sävyisästi siipien
sulat taas?

Jos sopisi silittää hellin sormin
syntymäitkuun ilon?
Jos voisi puhaltaa varovasti,
sammuvaan liekkiin elon?

Jos mahtaisi kerran makeiksi
muuttaa surujen suolaiset
soitot? Jos antaisi sittenkin
armahduksen tuskiinsa
tuomituille?

Oi määränpää!
Kaukaako lähenet?
Lohtuna kannatko kainalossa
pitkältä matkalta kotiin? 


7 kommenttia:

  1. Niin ajatuksia herättävä runo. Sisätöä paljon. Kiitos

    VastaaPoista
  2. Jos mahtaisimme - sittenkin - yötä ja päivääkin kiittää...

    VastaaPoista
  3. Heti tulee mieleen itkuvirsi, sanoma tässä runossa on sama<3

    Kerran muuttuvat iloksi
    surujen suolaiset soitot<3

    Kiitos runosta, Herne!

    VastaaPoista
  4. Mummeli

    Tätähän tämä elo on.
    On huokauksia
    sen yhden Ainoan puoleen,
    joka kuulee ja näkee
    kaikki luodut.

    On yksi Ainut, jolla on aina
    hyvä tahto ihmisiä kohtaan.
    Se on Lohtu.

    VastaaPoista
  5. mm

    Niinpä, monesti ei näe,
    että se Yökin on Tie.
    Kiitokseen.

    VastaaPoista
  6. Aili-mummo

    Sitäpä se on, Aili-mummo.
    Tätä suruista soittoa.

    Välistä tuntuu, että kantais
    vaikka elefanttia selässä,
    kun ei tarvitsis kantaa
    surua sydämessä.

    Tulee monet keväät mieleen,
    kun lapset olivat vielä pieniä.
    Pienet murheet pienet lapset,
    suurempana on suuret murheet.
    Ja nyt yksi puuttuu.
    Sinä tiedät.

    Sieltä tulee perhe, miniä ja lapset
    Isän haudalle,vuosi on kulunut,
    raskas vuosi.
    Mutta jokaiselle päivälle on
    voimia annettu. Ja annetaan.

    VastaaPoista
  7. Vastasin kaikille, mutta viestit katosivat
    kun bloggerissa oli häriöitä.

    Kiitos Teille viesteistnne!

    VastaaPoista