perjantai 27. toukokuuta 2011

Äidille!


Äiti 
On ihmeellinen.
Äiti keksii kivoja juttuja.!
Äidillä on punaiset posket,
kun se nauraa!
Äiti on maapallon viksuin!




sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Oi, lennä, lennä


Klikk 


Oi, lennä, lennä pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten,
ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellen!
Oi, paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsillen!
Yö tumma, soita tuuditellen päivä unehen!

Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton.
Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikön lehdelle kyynel jää.
Kuusiston helmasta helkähtää rastasten laulu ja tervehtää
paistetta päivän, mi kiiruhtaa levolle metsien, merten taa.

:,:Pääsky, sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin
yli vuorien, alitse auringon, taivaan rantojen taa:,:

Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee.
Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa.
Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa.
Oksallansa lintu rauhan saa.

Minne kulki, mistä lähti, minne asti ennättää?
Kuka ties, matkamies puolitiehen jää.
Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie,
mistä polku matkamiehen vie.

Kuulen iltakellon yli niityn, pellon.
Ääni kauas kantaa sinivettä, rantaa.
Elo parhain, halvin, kuni kaiku malmin
täällä hetken helkkää mitä jälkeen jää?

Ilo sentään olla suvivainiolla
kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla,
punertaissa päivän alla pilven häivän
hämyn langetessa, yö kun ennättää.



                  Oskar Merikanto Kesäillan valssi
                      Sanat Antti Jussila

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jos mahtaisi






Jos sulattaisi sielun paiseet,
oikoen mielen mutkat ja lommot?
Jos suorisi sävyisästi siipien
sulat taas?

Jos sopisi silittää hellin sormin
syntymäitkuun ilon?
Jos voisi puhaltaa varovasti,
sammuvaan liekkiin elon?

Jos mahtaisi kerran makeiksi
muuttaa surujen suolaiset
soitot? Jos antaisi sittenkin
armahduksen tuskiinsa
tuomituille?

Oi määränpää!
Kaukaako lähenet?
Lohtuna kannatko kainalossa
pitkältä matkalta kotiin? 


perjantai 6. toukokuuta 2011

Toukokuu



Onnen taluttaman aamun huokailua.
Jalopuitten nuput punertavat vielä viimeisillään,
tammien alastomuutta hämmästellen.
Lehmukset keimailevat vihreissä tylleissä
peipposten ja kottaraisten ihastelevissa laulajaisissa.

Ankkalamella polskuu pesänrakennus hommat,
muurahaisten ähkieässä kekoa kasaan.
Jalat taputtelevat maata, silmien hyväillessä
maisemien ihan uutta ihanuutta!

Vaatteitten ja harmaan talvinahan alta
purkautuu ilmoille ihmisen kaino
myhäily, Luonnon ihmeen edessä:
sielun haltioitumisprosessin jatkumisiin.

Auringon vapauttava lämpö tekee
tehtäviään ihon sisäisissäkin tiloissa,
kaikkialla missä vain elämä sykkii
Jumalan Kiitoksen hartautta.