torstai 17. helmikuuta 2011

Äidit vain, nuo toivossa väkevät

klikketi klikk

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !


/

Lauri Viita

4 kommenttia:

  1. Miten upea ja kuuluisa Lauri Viidan runo<3

    Perhe on yhä koossa, elävät ja kuolleet---.

    Hyvää viikon vaihdetta sinulle, Herne<3

    VastaaPoista
  2. Aili-mummolle

    Perhe on koossa, elävät ja kuolleet,
    kukaan ei ole kadoksissa, kaikki ovat tallella!

    Rakkaus on tila ja tilaa♥

    VastaaPoista
  3. Tämä Lauri Viidan runo on mielestäni kaikista kaunein runoista. Se on aina yhtä tuore, tunteita herättelevä ja lämmin. Lempirunoni.

    VastaaPoista
  4. Anja

    Minäkin tykkään tästä Lauri Viidan runosta.
    Viidan runoissa on sisältöä joka saa ajattelemaan, hän taisi nähdä ja kokea asioita vähän eri kantilta kuin muut ja osasi muutamalla
    sanalla sanoa suuria asioita.☺

    VastaaPoista