tiistai 22. helmikuuta 2011

Saviruukku

klik

Tahdon kertoa särkyneille
Ei siruja heitetä pois.

torstai 17. helmikuuta 2011

Äidit vain, nuo toivossa väkevät

klikketi klikk

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !


/

Lauri Viita

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sateessa




Iltasadetta.
Kun mua talutat!
Valoa on.
Sanoissa ja
yhdessäolossa.

Yhteiset muistot
lämmittävät.

Jaettujen taakkojen
helpotus.

Enää ei ole pitkä matka.

Sademetsät jäivät.
Jäi outo kieli.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Helmikuu


sielun liikavarpaat kipuilevat
kiitoradan pituutta

ynnä
syntymäkenkien pienuutta



*

tiistai 1. helmikuuta 2011

Kissamainen Onni -

Klikk

ONNI.


Se tulee niinkuin kuiskaus,
joka sähkönä värähtää jäsenestä jäseneen.
Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas sävel,
joka polttavana riemuna imeytyy vereen.

Sydämen ovelle tullessaan
se kumahtaa kuin portinkolkutin.
Kynnyksen yli se astuu kaikuvin askelin.

Ja samassa joku,
joka siellä sisällä istui ja odotti,
vavahtaa niinkuin täyttymyksen edessä
ja sytyttää kaikki kynttilät palamaan
ja panee piikansa
vieraalle verhoksi kutomaan
sinisintä silkkiä
aavistusten arimmista rihmoista.

Toisen se lähettää
tuliaismaljaan tyhjentämään
kaiken keväisenä mahlana kertyneen
ihmeellisen ikävän,
kolmannen käskee
kaikkia ilon käkiä kukuttamaan.

Mutta itse se on kynnysalla vastassa,
syleilyvalmiina käsivarret.
Tulijan se taluttaa sisimpään saliinsa
varta vasten varatulle istuimelle.

Ja jokainen askel
jää vuosia kimmeltämään,
kultaisena täplänä.


Uuno Kailas

*



Onni

"sinisintä silkkiä"
tai samettia,
poskea vasten
ja
kehräyksiä
vain minulle!

Kultaisten silmien auringossa
arjen
todellisuus
on vain kapea viiru!


Herne