perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvän Joulun toivotus


 
Taas
sytytetään
Joulun
kynttilät
kaikille ihmisille
pienille
ja
suurille
kaikille unohdetuille
sekä
unohtumattomille
kaikille,
jotka ovat piilossa
elämän nurkkien takana
ja
kaikille
jotka etsivät
ikuista valoa pimeäänsä
joka
syttyi Betlehemin navetassa
ja
valaisee aina, silloinkin, kun ei ole Joulu.
Taivaan valo
joka saa syttyä ihmissydämiin, ei sammu koksaan


Hyvää Joulua

Toivottaa Herne

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Ootamme Joulua





Onko olemassa niin pimeää ettei valo voita?
Onko olemassa niin synkkää ettei aamu koita?

Onko niin kurjaa ettei kukaan huoli?
Juuri kurjien tähden Kristus syntyi ja kuoli.

Odotamme Joulua. 


    ♥ 

Psalmit: 50:15
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä,
 niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää
kunnioittaman minua


Psalmit 138
Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,
 sinä annat minulle voimaa elää.  





sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kuin lampaat





Aivan näyttää siltä,
omasta ja muittenkin mielestä,
ettei sopeudu -
kun ei osaa eikä
ole näyttöä mistään.
Ettei ole mitään yhteistä.

Tilaa ainakin on.
Siitä voi iloita
huomaamaan
kuinka tänne sopivat
kaikkien huokaukset vierekkäin.
Kuin lampaat.

Pimeinä talviöinä
niitäkin läämmittää
lähelläolon villojen
runsaus.
Kuin huokaukset.


-Herne-




Herra,
sinun edessäsi on 
kaikki minun halajamiseni,
eikä minun huokaukseni
ole sinulta salassa.
PS. 38:9
Raamattu



















































































































































































perjantai 9. joulukuuta 2011

Älä Pelkää

kuva: http://www.johncoulthart.com/feuilleton/2009/03/18/the-art-of-rune-guneriussen/




Vedet virtaavat vuorilta.
    Ne eivät solise,
    niillä on itkun ääni,
    eikä kukaan voi niitä lohduttaa.

    Ne ovat syntyneet murheen sumusta,
    mutta niiden sisälle
    on Luoja kätkenyt
    hiljaisen soinnun:
    Älä pelkää.

Kirj:   Einari Vuorela


 ------


" Hän on suojaava varjo, 
hän on vartijasi, 
hän ei väisty viereltäsi.
Ps. 121:5


Uskon luottamus Häneen
on oleva sinun aikojesi vahva turva,
pelastuksesi viisaus ja ymmärrys.
Herran pelko on hänen aarteensa."
Jes 33:6

Raamattu

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Adventtijuhlaa

Kuvan saa klikkamalla isommaksi



Soittoa ja  siipien suhinaa,
pimeyden keskelle Enkeli
sytyttää kynttilän.

Joululaulut kaikuvat
varhaisessa aamussa
Adventin hartaassa
tunnelmassa jokainen
lapsonen vuorollaan
kiertää havuspiraalin keskelle
sytyttämään oman omenakynttilänsä.

Aamun pimeä pienenee ja lopulta
haihtuu yhä enenevään valoon,
kynttilöitten ja kuusenhavujen tuoksuun.

KLIKK

Tämä traditio sai alkunsa
Saksasta 1928, kun
monivammaisille lapsille
oli vaikea muuten kuvailla Adventtia ja
Joulun odotusta.

 Nyt se on otettu käyttöön muuallakin, kuin
vammaisten lasten
keskuudessa, varsinkin eri yksityiskouluissa,
Adventtijuhlana, jossa itsekin taas sain olla mukana,
kun lapsenlapseni juhlallisen tärkeinä
sytyttivät oman omenakynttilänsä
Adventtina 2011.



tiistai 22. marraskuuta 2011

Kaksikyttyrääsille







Älä haikaale
olemattomien perähän.
Pirä miäles unelmia.
Kattele etiäppäin äläkä
jalakoohis.

Sellaasta ei ookkaan
kun käyttämätöön
tilaasuus. Jos oot
saanu paalupaikan,
katto takanas olevaa
jonua ennenkä luovutat.

Pahan iliman lintu sanoo,
jotta tuuloo
väärästä suunnasta.

Hyväuskoonen
orottaa,
jotta kohta
muuttuu suunta.
Säärä sää sillaikaa
purjehet kohorallensa
ja anna mennä.


-Nettilöytö -

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lähtö

Klikkaa kuva isommaksi


侍,

lauantai 12. marraskuuta 2011

Marraskuu



Jo varhain valot ikkunoihin syttyvät.
Pimeän väistymisen rauhassa
aamun alkuun.

Kynttilät valaisevat.
Lattia puhuu askeleita tuvasta
pihamaalle päin.

Aamuilma hengittää
rukousta ihmisen täydeltä.

Puut katsovat
ihmistä rappusilla. Navetta
hymyilee. Lunta sataa hiljalleen.

Jumalan Hyvyys on.



 -herne-





Kohta olisi sen pojan syntymäpäivä, joka minulta kuoli.
Kuolemasta on yli vuosi kulunut, keväällä tulee kaksi vuotta.
Viime kesänä vasta oikein tajusin, että Poikaa ei enää ole,
hän on kuollut ja ei se tätä menetyksen tuskaa vähentänyt.


Se tunne, että minäkin kuolin, on jäljellä.
Lohdutuksetkaan eivät sitä oloa vähennä, tai enennä,
se vaan on. Monta muistoa ja monia ajatuksia on vain käyty läpi, 

 yksin, ja läheisten kanssa.

Kuolema on Isku, enkä tiedä toipuuko siitä koskaan täällä?
Toipuuko lastenlasten Isänikävästä, toipuuko?

Tanskalainen sielunhoitaja Bent Falk sanoo kirjassaan
Auttajan peili:

"Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta,
ja elämä olisi lohdutonta, jos rakkaus voitaisiin lohduttaa pois."

En tiedä, mitä aika surulle tekee.
Muuttuuko kipu, niin ettei enää tunnu,
vai jatkuuko, en tiedä.

Tiedän vain, että joka kerta jos puhelin soi
myöhään illalla, kuolinsanoman saamisen muistokin
herää.






 Marraskuu kääntyy pian Joulun kuuhun,
jota on aina lapsesta asti odotettu, ja yhä
odotetaan. Monet  joulun kuun  tohinat
 ovat paikkapaikoin jo alkaneet,
Lastenlapset odottavat  ja Mummu odottaa,
että saamme oikein kääriytyä juhlalliseen
yhdessäolon hyvyyten ja lämpöön ja valoon,
Pohjolan kylmenevästä pimeästä piittaamatta!


                             ♥

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

V' aris





tietä, pieniä polkuja,
kurttuja  kuoppia
 mättäitä

  uurteita ja suonia vanhojen peltojen
naamassa, tai väsyneissä
silmissä

arkaa  Mustanharmaata  olemusta,
 joka ei  jaksa talvea sietää

tätä  kalvavaa ikävää
 synkkää laahustavaa tunnetta
piemän kammoa
 jokavuotista muutosta myöhästyneen
muuttolinnun tuskaa

 ei  syksyn tuskittelua,
vaan  omaa itseänsä,
sitä,  laulun haihtumaa,
   jalkojen palelua -

-herne-



 Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme,
joka niin korkialla asuu?
 Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa;
Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa
1776 vuoden  Raamatusta psalmista 113


Nostaa köyät, sairaat ja raihnaiset  ja vaivaiset tomusta,
kaikki unohdetut ihmiset,  jotka eivät osaa lentää,
saavat nousta rukousten siivillä  Jumalan esikartanoihin,
täältä maasta, maahan jossa on Ikuinen Kesä.


torstai 22. syyskuuta 2011

Tuska




Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
Onni tulee hiljaa aamun huminana nukkuvissa pensaissa,
onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen syvyyden yli,
onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto
tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden alla.
Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää eikä tiedä mistään.
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa pusertanut kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä itkenein silmin.
Tuska antaa meille kaiken tarvitsemamme – hän antaa meille avaimet kuoleman maahan,
hän työntää meidät portista sisään, kun epäröimme vielä.
Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla
ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.
Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää ajattelijan otsaa,
hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,
hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.
Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?
En tiedä enää.
Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa lauluja ja unia,
hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat tyhjiä
hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.
Hän antaa meille ihmeelliset sielumme ja kummalliset halumme,
hän antaa meille ylintä elämässä:
rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot.

                             Kirjoittanut
                     Edith  Södergran,
                 Suomentanut Uuno Kailas



Tuskaa ja tuskailua
sanatonta surua
kipeää tyhjyyttä

sitä selittelyjä  tulkkaamista
ja analysointia, loputtomiin -
elämän pitkinä öinä

  toivottomuuden
pitkät minuutit
 kuin 
ilman toivoa se tunne,

 kuin suolla,
 horisonttia kohti 
 mitä lähemmäs
sitä kaukaisempi on määränpää

vastaus kysymykseen voi kestää,
mutta tulee!
kaiku ei ole  vastaus,
eikä pako

Jumala on, Aina, Rakkaus.




Kirj. Herne
klik

torstai 15. syyskuuta 2011

Terveisiä Jöötteporista




Liikkeellä







Ei ole suurinta se että kyllin saa.
Paras on päivä, jona janoaa.

Päämäärää kyllin matkallamme lie,
vaan vaivan arvoinen on itse tie.

Yön yhden lepo tavoite on parhain,
nuotio, leivänpala, nousu varhain.

Paikalla missä nukkuu kerran vain
on lepo turvallisin, uni laulukkain.

Jalkeille, lähtöön! Uusi päivä on.
Taas jatkuu seikkailumme loputon.



(Karin Boye, suom. Panu Pekkanen)






Peter Linden tekemä Karin Boyen patsas
Jöötteporin Kaupungin kirjaston
kulmalla


tiistai 6. syyskuuta 2011

il massa


















Josko on, tai ei,
kiinni vai irti?

kuin kellastuva lehti,
 tippuu pois,
  kuin omena tai luumu

mörköjä riittää,
pelkoa
pimeää ja kuolemaa
syksyä, talvea,
kiviä ja tuhkaa

 onko täällä jotakin
kestävää tai pysyvää,
paitsi pelko,
pimeä ja kuolema,
vaatimukset

 onko jotakin? jossakin?
kuin Se torakka,
joka selviää;
kivut ja sodat ja maailmanlopun?







Kirj.
- herne-

perjantai 2. syyskuuta 2011

Auringonpaiste Yllätys! Tipahti

Kiitokset Trinalle





Juuri kun olin ehtinyt marista
syksyn tuloa,
ja auringon puutetta,
tipahti tämä Iloinen yllätys!

Tähän tunnustukseen kuuluu, 
että tunnustuksen saajan tulee kiittää
tunnustuksen antanutta,
vastata alla oleviin kymmeneen kysymykseen
ja jakaa tunnustus eteenpäin
kymmeneen ihanaan blogiin
sekä
tiedottaa tunnustuksen saaneita blogeja asiasta.
Kysymykset:


1. Suosikkiväri:
Tykkään Vihreästä ja sinisestä

2. Suosikkieläin:
1. Kissa
 2.lampaat
3. kanat

3. Suosikkinumero:
 Suosikkinumeroa minulla ei ole

4. Suosikki alkoholiton juoma: 
Sininen tee!

5. Facebook vai Twitter: 
Kun lapset asuvat 
ulkomailla, on Facebook tullut otettua
lastenlasten valokuvia varten






6. Intohimosi: 
 Ulkona liikkuminen 

7. Saada vai antaa lahja: 
 On tosi mukavaa saada lahja,
ja myös antaa lahja!


8. Suosikkikuvio:


9. Suosikkiviikonpäivä:
Perjantai!

10. Suosikkikukka:
Kissankello



Annan tämän haasteen edelleen

Aili-mummon  arkea blogiin.


keskiviikko 31. elokuuta 2011

Melankolistiille troppia Etelä-Pohojalaasittaasin






Jos soot ulukona
ja tähäret loistaa,
älä maraja,
jotta
puuttuu elämästä valopilikut.








Oliskohan
 hiukan aihetta
penkoa tätä melankolia vaihetta...

juttu on tuttu joka syys, siis taas,
että  sitä on sittenkin kiinni maas
ja kaikissa vihreissä puissa,

vihreettömyys kalvaa sielussa ja luissa
eikö vois kesän suhteen saada vähän pitennystä
hiukan värien ja valojen hempeää venytystä?

niin mukava olis aamulla nousta loka-marraskuussa
kun kerrankin olisi hymyä suussa..
ah! käkikin kukkuis vielä puussa!
  
syyskamppeita ei otettais esiin vielä,
eikä lampaitakaan tarttis navettaan viedä
eihän nekään sisätiloja mielellään siedä!


Saiskos
 syksyn suhteen sitä lykkäystä,
enempi elämän
tykkäystä.....




klik
mutisee
herne-

tiistai 30. elokuuta 2011

Elokuun ilta



 
 posket kiiltävät
valoa vasten
aallokko hengittää
läpinäkyviä kalojatähtiä ja näkinkenkiä
 
meri on Kuun 
kehto



Kirj. Herne

perjantai 19. elokuuta 2011

Kettu




Ketun näin.

Aivan vahingossa huomasinkin.
Siinä se kulki, kyttäili maisemia,
takkuinen ja rasittunut,
melkein kuin ihminen,
puhkui itsekseen.

Kyllä se huomasi minut.

Hetken
katsoimme toisiamme,
eikä  hiiskahdettu.

Sitten se hymähti, jotakin, 
ja meni ohi.

 Jatkoimme
yksinpuhelujamme
häntiä heilutellen........






Kirj. Herne

lauantai 13. elokuuta 2011

Kesää Länsi-Jöötanmaalla




Hyvää Elokuuta.
Kuvat saa napsauttamalla isommaksi.
Lehmät ja vasikat eivät ole omia,
vaikka ovat ihan saunan vieressä laitumella.

Ne katselevat suoraan saunan ikkunasta sisään
ja ihmettelevät, mitä oikein tapahtuu.
Tuo kissa on Hellä, mutta ei se kissa, joka
tulee saunaan mukaan, ja tykkää
löylyistäkin.

Yllä se Saunakissa, Armas.
Uudet perheenjäsenet,
syntymäpäivälahja Vävylle,
Romeo ja Julia.




Tässä
Onni, makaa puunjuurella.
Se on Hellä kissan veli.
Tämä on se kissa, joka
tulee minun syliini ja katsoo suoraan silmiin.
Sen silmät ovat keltaiset kuin aurinko.
Sanonkin, että niissä arki on vain
tumma viiru, ja kun se kehrää
kainalossa, kaikki vaivat unohtuvat.






torstai 4. elokuuta 2011

Nokkosperhonen


Klikketiklikks


Kristus, Jeesus, 

tänään torstainakin
Sinua etsitään
monesta paikasta
eri tavoin. 
Hyvin eri tavoin.

Sisäinen tuska
ja suru ei
sammu täällä,
ei sylissä eikä 
sylien ulkopuolella.

Täällä nuoruuden
unelmat särkyvät.
Kaikki kauneus rapistuu
ja kovaäänisyys rikkoo
hiljaisuuden.

Salaisista murheista
ja itkuista riittää
yhteen kivikirkkoon
ja vähän toista.

Kelpaako ihminen?

Kelpaavatko
sisäänpäin kääntyneet
 murehtijat,
kun sielu vielä lennättäis,
vaikka ei
jaloista olekaan
hyppäämään ?




lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tähtitaivas ja rimpsuhelmat






Kävimme taas
 Metsätähtitaivaassa, 
havunneulasten ja muurahaisten
seassa,  siellä missä 
Valkovuokkopikkuserkut
kukkivat keväällä.

Kuusen rimpsuhelman alla
pitelimme sadetta ja 
toisiamme käsistä.
Nurmikkojen
kukkakiharat kastuivat.

Metsäludekin oli kävelyllä, 
pitkin sammalikon vihreää
selkää!

Silmät tallettivat heinäistä kuuta  
verkkokalvon takaisiin 
varastoihin,
kuin  
Metsämansikoita,
nauraviin suihin!





  ♥



Kirjoittanut Herne


,

torstai 7. heinäkuuta 2011

Rukous



    RUKOUS.

    Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
    Suo minun koskea niitä silmilläni.
    Sillä minä rakastan niitä,
    vaikka ne olisivat rumat.

    Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
    Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
    Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva
    tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen,
    hän on vain seisovaa vettä
    ja mätänee.

    Opeta minua, Elämä,
    että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
    kun sinä palavassa pensaassa puhut.
    Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.

    Ei ole sääli sitä sydäntä,
    jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
    tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
    sillä sen sydämen mitta on täysi.

    Voi sitä sydäntä,
    tuhannesti: voi sitä sydäntä,
    joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,
    Jumalan matojen ihana ruoka.

Uuno Kailas

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kiitokset Palkinnosta!







Oikein paljon Kiitoksia Aili-mummolle tästä hienosta palkinnosta!







Kolme totuutta minusta:

Tykkään aamuaikaisista 
metsäkävelyistä, kun ei kuulu muuta kuin
luonnon omat äänet ja minun yksinpuheluni
kun 
sielu liitelee pilvien yläpuolella...

 Ruusukumisaappaissa seikkailu sadesäällä
lastenlasen pörrätessä ympärillä.

Uskon että kaikilla on tarkoitus,
ja tärkeä tehtävä, täällä.




Kolme toivomustani:

Että osaisi elää viisaasti
tätä elämää

etten aina murehtisi,
liikaa

Että kaikki Rakkaani ovat tallella Jumalan luona
ja
kerran kohtaisimme perillä,
koko suuri suku!







torstai 2. kesäkuuta 2011

Hyvää Helluntaita





”Jumalani!

Olen tässä tänä aamuna.
Sinä loit minut omaksi kuvaksesi ja siksi
olen olemassa. Ajoittain toivon,
että katsoisit minuun. Toisin ajoin pelkään,
että teet niin. Monesti olen yrittänyt
tehdä itseni paremmaksi
saadakseni Sinun hyväksymisesi.

Olen ajatellut, että Sinä et voi sietää minua,
koska olen tuntenut, että olen liian
iso, liian pieni, liian ruma, liian huono,
liian lapsellinen, liian maallistunut, liian hurskas,
liian vihainen ja liiaksi täynnä itsesääliä.

Toisinaan ehkä liian viisas, liian itsetietoinen,
liian itsevarma.
Tänään tahdon lopettaa kaiken näyttelemisen.
En tahdo jatkaa pelaamista enkä piiloutumista Sinulta,
Jumalani, tahdon olla tosi,
sekä Sinulle että itselleni – tässä ja nyt –
muuttamatta mitään, piilottamatta mitään,
näyttelemättä mitään.

Jumala, Sinä loit minut olemaan se
persoona joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa.
Olen tässä.

Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa `
Sinä olet se joka olet` niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa, Aamen”


Eetikko Martti Linqvist

perjantai 27. toukokuuta 2011

Äidille!


Äiti 
On ihmeellinen.
Äiti keksii kivoja juttuja.!
Äidillä on punaiset posket,
kun se nauraa!
Äiti on maapallon viksuin!




sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Oi, lennä, lennä


Klikk 


Oi, lennä, lennä pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten,
ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellen!
Oi, paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsillen!
Yö tumma, soita tuuditellen päivä unehen!

Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton.
Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikön lehdelle kyynel jää.
Kuusiston helmasta helkähtää rastasten laulu ja tervehtää
paistetta päivän, mi kiiruhtaa levolle metsien, merten taa.

:,:Pääsky, sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin
yli vuorien, alitse auringon, taivaan rantojen taa:,:

Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee.
Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa.
Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa.
Oksallansa lintu rauhan saa.

Minne kulki, mistä lähti, minne asti ennättää?
Kuka ties, matkamies puolitiehen jää.
Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie,
mistä polku matkamiehen vie.

Kuulen iltakellon yli niityn, pellon.
Ääni kauas kantaa sinivettä, rantaa.
Elo parhain, halvin, kuni kaiku malmin
täällä hetken helkkää mitä jälkeen jää?

Ilo sentään olla suvivainiolla
kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla,
punertaissa päivän alla pilven häivän
hämyn langetessa, yö kun ennättää.



                  Oskar Merikanto Kesäillan valssi
                      Sanat Antti Jussila

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jos mahtaisi






Jos sulattaisi sielun paiseet,
oikoen mielen mutkat ja lommot?
Jos suorisi sävyisästi siipien
sulat taas?

Jos sopisi silittää hellin sormin
syntymäitkuun ilon?
Jos voisi puhaltaa varovasti,
sammuvaan liekkiin elon?

Jos mahtaisi kerran makeiksi
muuttaa surujen suolaiset
soitot? Jos antaisi sittenkin
armahduksen tuskiinsa
tuomituille?

Oi määränpää!
Kaukaako lähenet?
Lohtuna kannatko kainalossa
pitkältä matkalta kotiin? 


perjantai 6. toukokuuta 2011

Toukokuu



Onnen taluttaman aamun huokailua.
Jalopuitten nuput punertavat vielä viimeisillään,
tammien alastomuutta hämmästellen.
Lehmukset keimailevat vihreissä tylleissä
peipposten ja kottaraisten ihastelevissa laulajaisissa.

Ankkalamella polskuu pesänrakennus hommat,
muurahaisten ähkieässä kekoa kasaan.
Jalat taputtelevat maata, silmien hyväillessä
maisemien ihan uutta ihanuutta!

Vaatteitten ja harmaan talvinahan alta
purkautuu ilmoille ihmisen kaino
myhäily, Luonnon ihmeen edessä:
sielun haltioitumisprosessin jatkumisiin.

Auringon vapauttava lämpö tekee
tehtäviään ihon sisäisissäkin tiloissa,
kaikkialla missä vain elämä sykkii
Jumalan Kiitoksen hartautta.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Näkötorni



Tahtoisi nähdä metsien yli,
meren taakse.
Pitkän kiemuraisen tien päähän:
kotiniityn  lapsuuden kevään.
Kun näkisi samalla Äidin
hääräämässä pihamaalla!
Nyt saa katsella
muistojen Näkötornista,
ilma on kaunis, näkyväisyys hyvä.



perjantai 22. huhtikuuta 2011

Laastaria



 





Armon
 Rakkauden laastarit
rikkonaisen sielun polvissa
auttavat,
eloa ja oloa

torstai 31. maaliskuuta 2011

Väsyneille Peltohiirille




Pöllö ei tule, nukkukaa nyt.
Kissa ei tule, nukkukaa nyt,
Käärme ei tule, nukkukaa nyt.

Äiti on hiukan väsynyt… Mikään ei tule!
(hiiri lyriikkaa jostakin, ei muista mistä)