lauantai 23. lokakuuta 2010

Hiljaisuuden rikkojat



Istuimme samassa junassa;
omalla penkillä omissa mietteissä.
Kukaan ei puhu kenenkään kanssa.

Anteeksi, puhuu sittenkin.
Lapsi juttelee leikkielefantilleen.

Muut ovat omissa maailmoissaan.
Yksinäisyyksissään.

Monta tuntia hiljaisuutta.
Lapsi ja elefantti vaan juttelevat.

Välillä kuulen kuinka
pikkupoika sanoo, leikkielefantille,
että sen pitää olla hiljaa. Mutta
elefantti vain puhuu.

Minä laitan käsineen käteeni ja
alan puhumaan sille.
Sanon, ettei Käsineen ainakaan tarvitse olla hiljaa,
ja että Elefantti on oikeassa, kun vaan puhuu.

Kohta Elefantti sanoo Käsineelle, että
ei tarttekaan olla hiljaa, mutta penkillä
ei saa hyppiä eikä kaataa mehua.

Käsine sanoo, ettei se meinaa hyppiä
minnekään, ja että se on menossa surullisiin
juhliin.

Elefantti on hetken hiljaa ja tuumaa,
eikö saanu kaikkia kvereita käskeä juhliin,
ja sen takia on surullista?

Käsine vastaa, että juuri niin,
päähenkilö ei ole juhlissa, ja siksi
on surullista.

Eikö se voinut tulla, Elefantti kysysyy,
ei se voinut, Käsine vastaa.
Aika hassua, että on silti juhlat,
vaikka ei juhlahenkilö voi tulla, sanoo.

...Vai onko sen pakko olla pois, jatkaa.
On, vastaa Käsine.

Mekin ollaan nyt surullisa kun
se päähenkilö ei voi tulla.

Juu, mekin ollaan. Sanoo Käsine.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Syvämietteistä......

Klikketi klikks

maanantai 11. lokakuuta 2010

Vanhan Anoppini lempiruno!



Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.
Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.


Kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepillä rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelssiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa vuokraa kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.




(Jenny Joseph)