sunnuntai 15. elokuuta 2010

Vihreän piilopaikka



Kesä.
Vihreän piilopaikka
ja leikkivät päivät!

Haaveita kaadetaan
kuin kukallisesta kermakannusta,
Taivaan lehtien alla.

Lapsuuden Suuret aurinkopäivät!
Ei tarvitse muuta kuin herätä
ja elämän filmi rullaa kuin itsestään.

Ihan luulee
kaiken olevan vain askeleen päässä...

Ja melkein, ihan liian pian, huomaa,
Lento on hidastunut.

Kaikki lennot.






6 kommenttia:

  1. Niin se elämä etenee vauhdilla. Voi sitä lapsuuden aikaa... Ihana kuva, tulee mieleen lapsuus, välillä tuli melkein asuttua puussa, puun oksalla istuskeltua tuntitolkulla.

    VastaaPoista
  2. Miten kauniisti ja sattuvasti sanottu Herne!
    Kyllä sinä osaat<3

    VastaaPoista
  3. Trina

    Liian suurella vauhdilla!
    Pitää oikein jarruttaa, että
    ehtii ajattelemaan ja olemaan!

    Tykkäsin puissakiipeilystä!
    Vieläkin! Mutta en kiipeile enää.

    Lapsuudessa velipoikani olivat
    rakentaneet isoon vanhaan kuuseen
    mökin, joka oli hyvin korkealla,
    sinne oli mukava kömpiä lueskelemaan
    vaikkapa Tuulen Viemää!

    Äiti kyllä huuteli puun juurella,
    mutta kun ei nähnyt kuka siellä
    mökissä istui, ei voinut oikein
    suuttuakaan, kun olisi pitänyt
    perunamaata putsata....

    Viimeisen kerran kiipesin puuhun
    kun keskimmäinen pojistani oli
    8 vuotta, hän ei uskonut että
    osaan ja uskallan! :))
    Vieläkin hän sen muistaa, ja
    ihmettelee........

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo

    Voi, kesä niin herkistää,
    että sanatkin ovat kukallisia
    ja pitsireunaisia:)

    VastaaPoista
  5. Herne, saanko sanoa: Olet kaunosieluinen romantikko<3

    VastaaPoista
  6. Aili-mummo
    Saa sanoa!
    Kiitos kiitos:))

    VastaaPoista