maanantai 5. heinäkuuta 2010

Lokinpoikanen






Niin kauvan kuin on elämää,
on toivoa

vaikka elämä on avutonta,
on toivoa

vaikka on surkea(a) ja harmaa(ta),
on toivoa

vaikka ei osaisi muuta kuin piipittää,
on toivoa!

Kuvassa oleva lokin poikanenkin on siitä
erittäin hyvä esimerkki.

Joka vuosi lokki hautoo venttiilin juureen pari poikasta
ja vaikka ne ovat säälittävän näköisiä, jopa
tippuvat jossakin vaiheessa katoltakin maahan,
piipittelemään,
jossa niitä ei ahdistele vaan ulkokissat
ja koirat ja harakat ja toiset lokitkin,
ne selviävät!
Hengissä.

Ja oppivat lentämään.

Ihminenkin selviää hengissä.
Kun toivoa on.
Ja oppii lentämään.
Uudelleen.






4 kommenttia:

  1. Toivoa ja sen antamaa rohkaisua AINA tarvitaan. Kiitos näistä sanoista.

    VastaaPoista
  2. Trina

    Aabrahamista mainitaan,
    että hän toivoi, vaikkei toivoa ollut!

    Olen miettinyt omaa elämääni,
    missä olisinkaan, ellei voisi
    toivoa silloinkin, kun ei toivoa ole,
    sillä juuri silloin sitä toivoa eniten tarvitaan, että elämän ote pitää,
    että TOIVOA on aina!

    VastaaPoista
  3. "Toivoa tarvitaan silloin kun ei toivoa ole."
    Monesti joutuu muistuttamaan itseäänkin: "Tähän asti on Herra auttanut."
    Ei Hän hylkää huomennakaan.

    VastaaPoista
  4. mm
    Herra on auttanut, eikä hylkää!

    Juttelin lapsenlapsille,
    että on hyvä pitää aina mukana
    pikapuhelinnumero Taivaan Isälle,
    Psalmi 50:15!

    6 vuotias ihmetteli, kuka
    vastaa kun soittaa?

    Toiset tuumasivat siihen,
    että Jeesus vastaa, ja
    kysyy, mitä asiaa!

    VastaaPoista