sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Suru






Suuren surun keskellä
on turvana ikiaikojen Jumala,
iankaikkiset käsivarret kannattavat
koko ihmistä
kun ei itse jaksa
kuin vain olla,
tuskin sitäkään,
vain hetken kerrallaan.


8 kommenttia:

  1. Pieni, sininen keiju ja paljon kauniita kukkia, mutta voi tuota valkoista laatikkoa...Kuvassa toivo ja ikävä, mennyt ja tuleva, kuolema ja nuori elämä kohtaavat. Liikuttava otos.

    VastaaPoista
  2. Voi Millan

    Minun vanhin poikani vain 37 v
    on nyt Taivaassa.
    Pieni Sininen Keiju ja veljensä
    menettivät Rakkaan isän.
    Me kaikki menetimme Rakkaamme.

    VastaaPoista
  3. Voi miten suuri suru sinua on Herne kohdannut ja pieniä kullanmurusia myös. Liikuttava kuva. Sanani eivät riitä, mutta kyynelsilmin otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  4. Trina

    Kiitos.
    Lapsukaiset ja poikani
    vaimo sytyttävät Isälle
    kynttilöitä tuossa kuvassa.
    Hautajaiset olivat Norjassa.

    VastaaPoista
  5. Voi kauhistus. Eipä voi äidillekään paljon pahempaa sattua kuin, että joutuu saattelemaan oman lapsensa haudan lepoon. Muistan teitä rukouksin..

    VastaaPoista
  6. Millan

    On Raskasta.

    Pitäisi olla
    toisin päin, että
    vanhat ensin, mutta
    ihminen ei määrää
    kuka lähtee.
    Kiitos kun muistat rukouksin.

    VastaaPoista
  7. Oma esikoiseni, myös kolmen lapsen isä, on juuri poikasi ikäinen. Osaan siis jotain aavistaa tilanteestasi.
    Niin haurasta on tämä elämä täällä.
    Kuvassasi on kuitenkin tulevaisuus ja toivo. Minäkin muistan teitä kaikkia.

    VastaaPoista
  8. mm


    Kiitos.
    Tulevaisuus ja toivo on.
    Usko Jeesukseen kantaa meitä
    nyt.Ja aina.

    VastaaPoista