keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Puistosta



(Joskus tunne pettää..
tykkää,
että koira on *suuri musta* rotukoira..
rotukoira se kyllä on, mutta se suuri ja musta ei oikein
pidä paikkaansa! Kaikki muu pitää paikkansa
Uuno Kailaan runon kanssa, mitä
meidän puistokävelyymme tulee... :)!)


PUISTOSSA

Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä
suuren, mustan rotukoiran myötä.
Varmaan vanhan vaivalloinen kulku
tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta,
tai lie mikä mielen puuska ol lut,--
päätä käänsi se ja ilmaa nuuski, haukkui ,
sitten lähti hölkkäjuoksuun tietä pitkin.

Mummorukka voimattomin käsin
ketjun kiristyvän päässä teki tenää,
mutta vastustuksen turhaks nähden
pian myöten antoi vahvemmalleen.

Puistotietä siinä mennä vilistivät
uljas rotukoira kiiltokarva,
sekä vanha, pikkuruinen mummo,
--jälkimmäinen tosin, kuten näytti,
onnettomana ja vastahakoisena.

Anteeks suotaneen, jos hymyilimme.
Meistä muista moinen promenaadi
oli kielttämättä hiukan hupainen.

Tulin myöskin arvailleeksi syytä
rotukoiran epähienoon käytökseen,
--ilman syytä eihän unohtaisi
jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira
sopivan ja säädyttömän rajaa.

Ehkäpä se tahtoi rientää tapaamaan
jotain vanhaa, hyvää tuttavaansa.
Mut en nähnyt muuta kunnon koiraa.
Tosin joku ruippa, vääräsääri,
pienen pieni piski tallusteli
jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla.

Otus sellainen nyt oli sentään
ylimyksen ystäväksi liian kehno.
Silloin huomasin: nyt kevät oli.
--Miksei kevät olis koirillakin...




Uuno Kailas

2 kommenttia:

  1. Millan

    Just niin, se kyllä lentää,
    varsinkin nyt, kun kaikkia
    hajuja on ilmassa ja maassa!
    Hm.. ja siinä sivussa sitten
    lentää vielä Mummokin... ;)

    VastaaPoista