maanantai 22. helmikuuta 2010

Sinun katseesi edessä





Sinun katseesi edessä, Herra,
olen aina tällaisenaan.
Syvä murhe mun mieltäni painaa,
kun en muuttunut ollenkaan.

Sama turmellus, itkun aihe,
on minussa yhä vaan.
Minut voisit jo hyljätä,
Herra, sinä oikein tekisit vain.

Olen tuhlannut armosi
aina niin paljon kuin sinulta sain.
Sanon kuitenkin, laupias Herra:
"Pidä heikkoja omanain."

Mihin luotasi menisin, Herra,
mihin yksin joutuisinkaan?
Miten kylmää ja tyhjää ja turha,
voisi elämä ollakaan?

Sinun ikuinen sanasi yksin
on toivoni ainiaan. Sinun eteesi
haluan, vaikka olen voimaton
rukoilemaan.

Sinä kiusani, vaivani tunnet,
sinun hoitoosi jäädä saan.






Erkki Lemisen runo

6 kommenttia:

  1. Erkki sen osasi aina koskettavasti sanoa...Ihan tuli taas ikävä hänen tuikkivia silmiään ja lämmintä huumoriaan.

    VastaaPoista
  2. Millan

    En Erkki Lemistä koskaan tavannut in live,
    mutta sain jostakin hänen puhekasettejaan.
    Itse kuuntelin niitä ja lainasin toisillekin,
    lopulta ne olivat melkein puhki kuunneltuja.
    Leminen osasi puhua tavalliselle ihmiselle,
    ihmisen kieltä.

    VastaaPoista
  3. Minä olin aikoinaan samalla järjestöllä töissä kuin Erkki. Jonkin verran tuli tutustuttua. Parhaiten jäi mieleen yhteinen kolmen päivän reissu sinne ruotsin puolelle. Siinä ehdittiin vähän enemmänkin jutella..

    Lämmin, ihastuttava ja aito ihminen. Tiesi selvästi mistä puhui..

    VastaaPoista
  4. Lemisen sanat ovat oikeaa ruisleipää...

    VastaaPoista
  5. Millan

    Juu, kyllä Leminen tiesi mistä puhui,
    kasetilla sen kuuli, ja
    se näkyy hänen runoissaankin.
    Juuri se aito inhimillisyys ja lämpö
    jäävät mieleen.

    VastaaPoista
  6. Trina

    Leminen puhuu omista
    kokemuksistaan, ihmisenä,
    ja suhteestaan Jumalaan
    niin aidon elävästi,
    että se on todella kuin
    ruisleipää.

    VastaaPoista