tiistai 21. joulukuuta 2010

maanantai 6. joulukuuta 2010

Valoja



Hunajan
tuoksuisia kynttilöitä
tuvassa ja ikkunoilla.

Niitä oli mukava itse valaa,
niin innostavassa seurassa
kuin naurava ja laulava
lapsilauma on!

Siinä saa leppoisasti
unohtaa kaiken muun,
keskittyä vaan kierämään
vahakattilaa,

vanhan pajan lämpöisessä
tunnelmassa,
samalla kun ulkona
pakkanen paukkui
nurkissa
ja
lumimyrsky
viilteli ikkunaluukuissa.


maanantai 8. marraskuuta 2010

Upea kirja!


Olen täällä nettipellolla löytänyt
Kirjailija taiteilija

blogin
ja siellä näin tämän, silloin vasta tekeillä olevan
Lasten kirjan, jossa on
Ailin lastenlasten tekemiä taideteoksia
ja vieressä Aili-mummon runoriimejä,
todallakin aivan Upea Taideteos, jonka
nyt saan valmiina omistaa.
Odottelin sitä lakkoilun takia joka päivä,
ja kyllä se sieltä lopulta tulikin.

Tänään on minun tyttäreni poika
lunssassa ja he tulevat
käymään apteekiin tänne "sityyn",
yskänlääkettä hakemaan.

Wini-poika saa yskänlääkkeen lisäksi
nauttia tästä Uudesta Hienosta Taideteoksesta.
Hänkin on oikein kaunosielu ja
osaa varmasti arvostaa
kauniita kuvia ja
hienoja runoja,
niinkuin
minäkin!

Otan kirjan mukaani
Norjan reissullekin, niin että
Selma ja Hermanni ja Kustaa lapsukaiset saavat
myöskin lukea ja katsella.
Joulun kieppeillä kirja lähtee mukaan
myöskin Englantiin, vaikka
uusin perheenjäsenemme on vastakuoriutunut :),
on siellä miniän
siskon lapsiakin, jotka saavat
Herne-mummon sylissä
katsella kuvia ja kuunnella
runoja!

Kiitos Aili-mummo ja muusat!




Klikketi klikk kuva suuremmaksi ja klik sitten vieläkin suuremmaksi

lauantai 23. lokakuuta 2010

Hiljaisuuden rikkojat



Istuimme samassa junassa;
omalla penkillä omissa mietteissä.
Kukaan ei puhu kenenkään kanssa.

Anteeksi, puhuu sittenkin.
Lapsi juttelee leikkielefantilleen.

Muut ovat omissa maailmoissaan.
Yksinäisyyksissään.

Monta tuntia hiljaisuutta.
Lapsi ja elefantti vaan juttelevat.

Välillä kuulen kuinka
pikkupoika sanoo, leikkielefantille,
että sen pitää olla hiljaa. Mutta
elefantti vain puhuu.

Minä laitan käsineen käteeni ja
alan puhumaan sille.
Sanon, ettei Käsineen ainakaan tarvitse olla hiljaa,
ja että Elefantti on oikeassa, kun vaan puhuu.

Kohta Elefantti sanoo Käsineelle, että
ei tarttekaan olla hiljaa, mutta penkillä
ei saa hyppiä eikä kaataa mehua.

Käsine sanoo, ettei se meinaa hyppiä
minnekään, ja että se on menossa surullisiin
juhliin.

Elefantti on hetken hiljaa ja tuumaa,
eikö saanu kaikkia kvereita käskeä juhliin,
ja sen takia on surullista?

Käsine vastaa, että juuri niin,
päähenkilö ei ole juhlissa, ja siksi
on surullista.

Eikö se voinut tulla, Elefantti kysysyy,
ei se voinut, Käsine vastaa.
Aika hassua, että on silti juhlat,
vaikka ei juhlahenkilö voi tulla, sanoo.

...Vai onko sen pakko olla pois, jatkaa.
On, vastaa Käsine.

Mekin ollaan nyt surullisa kun
se päähenkilö ei voi tulla.

Juu, mekin ollaan. Sanoo Käsine.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Syvämietteistä......

Klikketi klikks

maanantai 11. lokakuuta 2010

Vanhan Anoppini lempiruno!



Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.
Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.


Kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepillä rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelssiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa vuokraa kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.




(Jenny Joseph)

perjantai 24. syyskuuta 2010

Arki




mielentila riippuu sielun painosta
joskus maatumisvaihekin loppuu

jaksetaan taas kantaa sielua

kun kuolema iskee
elämän tärkeysjärjestys muuttuu
*

torstai 16. syyskuuta 2010

Blogitunnustus yllätys!






Kiitos Trinalle
oikein paljon, iloisesta yllätyksestä,
jossa on oikein leivoksia!
Trina on ihminen,
kenen kaunis herkkä sielu
koskettaa ja näkyy koko hänen blogissaan,
kuvissa sanoissa ja väreissä
ja upeissa käsitöissä,
ja
hänellä on vielä Tosi Söpö Kissakin!

Tähän tunnustukseen liittyy myös
kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on
kertoa kolme itselle rakasta asiaa.

Minun rakkaat asiani ovat:


Iki-Turvani -Jeesus- Kristus
Lapseni, lastenlapset, ystävät ja suuri sukuni
Pellot ja metsät sekä kotieläimet



Toinen tehtävä on kuvailla itselle rakas kuva.
Oikeastaan tämä kuvani on filmin pätkä:

Vanhojen kukkivien omenapuitten alla on
katettu ruokapäytä, sen ympärillä istuu
aikuisia ja lapsia, koira makaa yhden tuolin alla,
oikealla neljä kukkoa kanalaumoineen
kulkee nurmikolla...
Vasemmalla näkyy Puun taimi.


Kuva on tyttären syntymäpäiviltä,
kaikki lapseni ja miniät ja vävy,
ja kaikki lastenlapset ja pari muuta
rakasta ihmistä ovat aterioimassa siinä.


Kaikki ovat iloisia ja keittiömestarina
hymyilee Poika, joka muutaman viikon
päästä filmin ottamisen jälkeen kuoli.



Se on Rakas kuva/filmi.

Istutimme kukkia ja puita, joita tytär aina
toivoo synkkarilahjaksi. Miniä ja Poika olivat
kiikuttaneet puita ulkomailta asti.


Pähkinäpuu jäi pihaan Eläväksi muistoksi.



Tahdon antaa tunustuksen ja hienon
blogimerkin edelleen, kahdelle
erittäin värikkäälle ja elämän viisautta täynnä
oleville persoonille



ja





keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Häpi pööthtei to mi 14.9


klikketi klikk *Minulle* ja kaikille onnittelijoille!
Kuvan otti nuorin pojistani, samoi n laulun, oikeasti sähkökitaralla säestettynä ja hänen laulamanaan!



On otroligt!
saada olla
Favvomorssan
ja
Äitikulta
Bästamummu
ja
Bästemor
ja
Ikuinen ystävä
ja
Hyvä ystävä!



On Ilo olla
Kaera svigermora
ja
Kära svärmor
ja
Kedves anyós!
(Paras anoppi..unkaria)

On
Hyvä olla
Rakas syrra!
Sisko ja systeri!



lauantai 4. syyskuuta 2010

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Vihreän piilopaikka



Kesä.
Vihreän piilopaikka
ja leikkivät päivät!

Haaveita kaadetaan
kuin kukallisesta kermakannusta,
Taivaan lehtien alla.

Lapsuuden Suuret aurinkopäivät!
Ei tarvitse muuta kuin herätä
ja elämän filmi rullaa kuin itsestään.

Ihan luulee
kaiken olevan vain askeleen päässä...

Ja melkein, ihan liian pian, huomaa,
Lento on hidastunut.

Kaikki lennot.






keskiviikko 11. elokuuta 2010

Matkatunnelmia



Sisareni sanoi,
että kuumuudessa
'Mursuttaa'!
Totta!
viimeinen Mursuttamispäivä
osui Armon laaksoon,
elikkä
Naantaliin,
minnekkäs muualle..
kuin
Muumi -laaksoon!
Kuumuutta ja tuulettomuutta,
hikistä oloa ja uimapaikan etsimistä,
jätskiä ja varjoisia paikkoja;
elokuun kauniita
päiviä yhdessä

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Tennarit




Ei Sillä
menneisyyttä ole.
Eikä tulevaisuutta!

On vaan nyt.

Mitä me sanomme
menneisyydeksi,
on Sille nykyisyyttä.

Ei tarvitse katsella valokuvia.
Ei tarvitse kaivata.

Ei nykyisyydessä mitään filmata,
kun kaikki on siinä.

Ihan just tässä.

Nykyisyydessä ei tarvittu tennareita.
Ne jäi.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Lokinpoikanen






Niin kauvan kuin on elämää,
on toivoa

vaikka elämä on avutonta,
on toivoa

vaikka on surkea(a) ja harmaa(ta),
on toivoa

vaikka ei osaisi muuta kuin piipittää,
on toivoa!

Kuvassa oleva lokin poikanenkin on siitä
erittäin hyvä esimerkki.

Joka vuosi lokki hautoo venttiilin juureen pari poikasta
ja vaikka ne ovat säälittävän näköisiä, jopa
tippuvat jossakin vaiheessa katoltakin maahan,
piipittelemään,
jossa niitä ei ahdistele vaan ulkokissat
ja koirat ja harakat ja toiset lokitkin,
ne selviävät!
Hengissä.

Ja oppivat lentämään.

Ihminenkin selviää hengissä.
Kun toivoa on.
Ja oppii lentämään.
Uudelleen.






torstai 1. heinäkuuta 2010

Päivän kuva

Klikkkaappas kuva isommaks


Meidän Hellä
puussa
Onni tähtäimessä!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Sittenkin


Sittenkin
kestää
jaksaa

sittenkin
aamu koittaa

kun talutat
ja olet lähellä
Kristus, Jeesus

Sydämeni laulu








Sävellys Sibeliuksen... klikkaa



Tuonen lehto, öinen lehto,
siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.




Aleksis Kivi




lauantai 19. kesäkuuta 2010

Vain olla näin







Vain olla näin ja katsella pilveä,
kukkaa.

Kääntyä pois siitä mitä odottaa,
laskea kätensä ja olla vailla pelkoa,
vain odottaa
kun päivälilja iltaan vaipuu
ja varjon kätkee-

ei ole mitään niin kaunista,
ei mitään niin kirkasta kuin tuuli
joka pilven vie
ei mitään niin rauhallistakuin vesi –

jo päivä laskee
ja katse on löytänyt pohjan
ja kaipaus jää

kääntyä kohtaamaan hänet
joka saapuu viileätä ruohoa pitkin,
niin että uusi hetki
ja
uusi liike tulevat
liki siirtyvän katseen kanssa.


Vain olla näin -
jää yöhön pilvi kukka.


- Kirsi Kunnas. Valikoima runoja

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Mitä Suru on?

Mitä Suru on?
Suru on Rakkauden janoa.

Mikä tuo tuskan Suruun?
Yksinäisyys.



Surun seuralaisena on yksinäisyys.
Suru on sanaton.
Kukaan ei voi täysin ymmärtää toisen
tuskaa, eikä surua voi sälyttää toisen
kannettavaksi, se on kestettävä yksin.

Surun seuralaisena on yksinäisyys.
Sen vuoksi suru on täynnä rakkauden kaipausta.
Se kaipaus on tyydyttämätön.

Sören Kierkegaad sanoo,

Velvollisuutemme on jäädä rakkauden velkaan
toinen toisellemme.
Rakkauden olemus on olla velassa.
Koskaan emme voi maksaa sitä takaisin.


Koskaan ei ihminen voi rakastaa toista kylliksi.
Siihen ei kukaan kykene.
Rakkaus kuolee,
jos ihminen vertaa tuntemaansa
rakkautta toisen rakkauteen.

Ei Äitikään voi Rakastaa lapsiaan kylliksi.

Ajatukset ja lainauksia
Fredrik Wislöffin kirjasta;
Läheisensä menettäneelle.


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Aika




TIDEN


Vi har tolv ur i huset
alligevel slår tiden ikke til


Man går ud i sit køkken
henter kakaomælk til sin spinkle søn
men når man vender tilbage
er han blevet for gammel til kakaomælk
krøver øl piger revolution


Man må udnytte tiden mens man har den


Ens datter kommer fra skole
går ud for at hinke
kommer ind lidt efter
og spørger om man vil passe den lille
mens hun og manden går i teatret
og mens de er i teatret
rykker den lille med noget besvær
op i 3.G


Man må udnytte tiden mens man har den


Man fotograferer sin hidtil unge hustru
med blodrigt sigøjnertørklæde
og som baggrund et yppigt springvand
men næppe er billedet fremkaldt
før hun forkynder at det så småt
er hendes tur til at få folkepension
så sagte vågner enken i hende


Man vil gerne udnytte tiden
men den bliver væk hele tiden
hvor bliver den af
har den nogensinde været der
har man brugt for megen tid
på at trække tiden ud


Man må udnytte tiden i tide
flakke om en tid uden tid og sted
og når tiden er inde
ringe hjem og høre
"De har kaldt 9008000
der er ingen abonnent på det nummer"
...Klick.


Benny Andersen
Tanskalainen runoilija

Oma hatara suuripiirtein käännös:

AIKA

Meillä on kaksitoista kelloa talossa
kuitenkaan aikaa ei riitä

Mennään keittiöstä
hakemaan suklaamaitoa pikkupojalle
mutta kun palaa
hän oli liian vanha suklaamaidolle
vaatii olutta tyttöjä ja vallankumouksen

Silloin on toimittava, kun aika on

Yksi tytär tulee koulusta
hyppien yhdellä jalalla
tulee vähän myöhemmin
ja kysyy
jos vauvaa hoidettaisiin
kun hän ja mies menevät teatteriin

ja kun he ovat teatterissa
vauvalla on jo
hiukan vaikeuksia
opus 3.G kanssa

Toimi ajallansa

Mies valokuvaa nuorta vaimoansa
veripunainen mustalaishuivi päällä
taustalla rehevät suihkulähteet
mutta
tuskin kuva on otettu
kun vaimo julistaa
että on hänen vuoronsa
saada valtion eläkettä
leskille

Sinä haluat käyttää aikaa
mutta se on kadonnut koko ajan
se ei ole koskaan ollut siellä
on käytty liikaa aikaa
viivytellä

On käytettävä aika ajallaan

vaellettava ajassa ajallaan

ettei käy niin,
kun
soitetaan kotiin ja kuullaan;
" 9008000
numeron tilaajaa ei ole "

... klik.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Tunne

rinnan luisessa tapulissa
ruostunut kello
särkynyt

Ja lattia




Hiljaa,
talo ei nuku.

Ja lattia.

Ettei mene puhki.
Tai

Älä puhu.
Korvat ovat särkyneet.







lauantai 12. kesäkuuta 2010

Sininen






Paljon kysyttiin,
ja mukamas kustannusarvioita
laskettiin.

Siitä oli pitkä aika,
mutta nyt se on, ja niinkuin
silloin sanottiin, kaikki on
jo toisin!

Kuinka jotakin niin pientä
on niin Suurta, ja
varjojen takana ovat
Hymyilevät Kasvosi kuitenkin!

- Että miksi ei aikaisemmin,
pitkään kysyttiin,
tänä aamuna aikaisin,
ymmärsin.

Kesää kohti.
Kun aurinko lämmittää,
ajatella,
kukkii maa, metsät, ja Taivas.


















torstai 10. kesäkuuta 2010

Naakanpoikanen









Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,
kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja
lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

Job 39

Kaarne on vanha nimi Korpille.



Olen usein tätä kohtaa lueskellut
ja ajatellut, että kun Jumala
pitää huolen Korpinkin
poikasista, niin Hän
huolehtii kaikista minunkin
poikasistani, ja koko
kaikista meidän suvun poikasista!
Kuvan otin, kun Tyttären poika
on huolehtimassa Naakanpoikasesta,
joka on innostuksissaan tippunut pesästä.

Minutkin komennettiin
huoltopatrulliin, silmälläpitäjäksi
ja pensaaseen kantajaksi,
jos
kukot pihamaalla saavat
ärsytyspuuskan, kun on
outo olio kanojen lähellä.

Ei se auttanut, vaikka sanoin, että
uskallankohan mä ottaa
sen naakanpojan kiinni...
pakko oli vaan uskaltaa.

Koiraa ei uskalla päästää
irti, vaikka ei se purisi lintua,
se voi innostuksissaan tehdä
jotakin muuta.

Naakkaparvi kyllä' vahtii poikasta
ja varsinkin Emo, joka ruokkiikin
sitä, milloin liiteriin
ja milloin kukkapensaisiin.


Ps

Ihmettelin
naakanpojan kauniin
sinisä silmiä.


keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ennen oli aina Koti-Ikävä




Ennen oli aina Koti-Ikävä.
Ajattelin, että Synnyinmaa
ja Kotipaikka pitivit sydäntä
syrjällään,
ikävän pesäpaikkaa.

Kun Isä ja Äiti lähtivät
rauhan majoihin, koti-ikävä
jäi vain haikeudeksi.

Tykkäsin,
että Etelä-Pohjanmaan
maisemat, pellot ja lapsuuden niityt
ja metsikot olivat maailman kauneimmat.

Muistoissa ne ovatkin sitä,
kun niihin liittyy
omaa tarinaa!

Täältä Vieraalta maalta on kuitenkin
ajan mittaan löytynyt oma maa,
omaa elämän mittaista tarinaa,
aivan kuin jatkoksi.

Kaupunkiasukkeina kaipasimme aina
Suomen Mummolaan,
maaseudun rauhaan.

Kesät saimmekin viettää
Mummon ja Vaarin hoivissa,
kun lapset olivat pieniä.

Tyttären perhe löysi sitten oman
Maalais -Onnelansa täältä,
meidän kaikkien onneksi!

Ja se "Mummola"
löytyikin täältä,
taas,
iki-ihanan luonnon keskeltä,
Tammien ja Pähkinäpuitten katveesta!


Tämä Poika, joka nyt muutti Taivaaseen,
tykkäsi viettää kaikki lomansa näissä
maisemissa, peheensä kanssa, vaikka
matkaa Norjasta tänne onkin.

Oltiin jo suunniteltu, että kun koulut loppuvat,
niin heinäkuun alussa taas kokoonnutaan,
niinkuin ennenkin. Suunnittelimme myös
Suomenmatkaa ja sukulaisten tapaamisia.

Niin ne suunnitelmat muuttuvat.
Ihminen päättää yhtä ja toista,
Jumala säätää omaan malliinsa.

Me tapaamme, mutta Sam on
jo kotona.

Katselen nyt näitä kauniita maisemia
itselleni ja hänelle. Kuljemme edelleenkin
yhdessä, koko perhe, koko meidän väki,
kunnes kotona tapaamme hänet.
Taivaan Kotona.
Iki-kotona.

Meillä on v i e l ä matkaa.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Maa on niin kaunis



Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.


Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.


Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Herra, Herra pyyhkii kyyneleet






Hän hävittää kuoleman ainiaaksi,
ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet
kaikkien kasvoilta ja ottaa pois
kansansa häväistyksen
kaikesta maasta.

Sillä Herra on puhunut.
Ja sinä päivänä sanotaan:
"Katso,
tämä on meidän Jumalamme,
jota me odotimme meitä
pelastamaan;

tämä on Herra,
jota me odotimme:
iloitkaamme ja riemuitkaamme
pelastuksesta, jonka hän toi.


Jesaja 25

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Nyt

Klikk

Sen,

jonka saimme,

tuskin saimme ensinkään.
ja kadotettu tuskin poissa on.

Hyväili päivä ohimoitasi
ja yhä hyväilee.

ja kuitenkin,

kun katson, yö on tullut
ja sumun kosteus on niemen yllä

ja vesilintu eilinen
on vaiti taikka kauas lentänyt.




/P. Mustapää



Kanna Jeesus, Jumalan Poika !
kanna yli surun maan
kanna sylissäs
sydämen puolella
meitäkin

nyt

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Pik-nikille





Ja päivät tulevat niin kuin ennenkin
ja kukat maahan,
tuuli, jota odotit,
tulevat illat

siniset ja vihreät silmät etsivät
Sinun silmiäsi

Sinä hymyilit meille
viimeisen kerran,
täällä

ja se Isän "suuri linja-auto tuli
nyt
ja pääsit pik-nikille, "
Jeesuksen kanssa.






sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Suru






Suuren surun keskellä
on turvana ikiaikojen Jumala,
iankaikkiset käsivarret kannattavat
koko ihmistä
kun ei itse jaksa
kuin vain olla,
tuskin sitäkään,
vain hetken kerrallaan.


torstai 13. toukokuuta 2010

Keritsemisitä ja määkimistä





Talviset takkuvillat keritään pois,
jotta uutta pääsee kasvamaan

lampaat ovat siitä erikoisia, että ne
ovat aivan hiljaa kun niitä keritään,
ne kai menevät pelosta tainnoksiin
tai saavat järkytyksen '

kun villat on leikattu,
ne ovat vähän
aikaa aivan poissaolevia,
aivan kuin niitä hävettäisi.....



klikketi kilkkks

maanantai 10. toukokuuta 2010

Maanantaista koko viikolle





Me jaksamme arjessa, kun Taivas meitä kantaa.
Me jaksamme murheissa, kun Taivas Lohdun antaa.
Me jaksamme sairauksissa, tuskissa ja taistoissa
kun tiedämme, että Taivas tietää, mitä meille sallii,
niin myös avun saamme kukin ajallamme, emmekä
koskaan, koskaan menetä Toivoamme, Jeesusta Kristusta!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Katseet


Mitähän nämä katseet puhuvat?

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie


Klikkkketi klkikk




Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:


On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:


Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Puistosta



(Joskus tunne pettää..
tykkää,
että koira on *suuri musta* rotukoira..
rotukoira se kyllä on, mutta se suuri ja musta ei oikein
pidä paikkaansa! Kaikki muu pitää paikkansa
Uuno Kailaan runon kanssa, mitä
meidän puistokävelyymme tulee... :)!)


PUISTOSSA

Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä
suuren, mustan rotukoiran myötä.
Varmaan vanhan vaivalloinen kulku
tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta,
tai lie mikä mielen puuska ol lut,--
päätä käänsi se ja ilmaa nuuski, haukkui ,
sitten lähti hölkkäjuoksuun tietä pitkin.

Mummorukka voimattomin käsin
ketjun kiristyvän päässä teki tenää,
mutta vastustuksen turhaks nähden
pian myöten antoi vahvemmalleen.

Puistotietä siinä mennä vilistivät
uljas rotukoira kiiltokarva,
sekä vanha, pikkuruinen mummo,
--jälkimmäinen tosin, kuten näytti,
onnettomana ja vastahakoisena.

Anteeks suotaneen, jos hymyilimme.
Meistä muista moinen promenaadi
oli kielttämättä hiukan hupainen.

Tulin myöskin arvailleeksi syytä
rotukoiran epähienoon käytökseen,
--ilman syytä eihän unohtaisi
jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira
sopivan ja säädyttömän rajaa.

Ehkäpä se tahtoi rientää tapaamaan
jotain vanhaa, hyvää tuttavaansa.
Mut en nähnyt muuta kunnon koiraa.
Tosin joku ruippa, vääräsääri,
pienen pieni piski tallusteli
jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla.

Otus sellainen nyt oli sentään
ylimyksen ystäväksi liian kehno.
Silloin huomasin: nyt kevät oli.
--Miksei kevät olis koirillakin...




Uuno Kailas

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kuin pudonnut








Lohduta minua,
nosta minut Isän käteesi
kuin lumeen pudonnut lintu.

Sivele minut lämpimäksi,
paina minut sydämellesi,
hengitä minuun.

Niin aukaisen taas silmäni
ja viserrän ylistystäni Lumen maassa
siivet pakkasesta kimaltaen
niin kauan kuin minulle päiviä annat.






-Rakel Liehu-











maanantai 12. huhtikuuta 2010

Lampaat





Vaikka päivä oli aurinkoinen ja navetan ovi auki,

lampaat makoilivat pehkujen päällä,
eivätkä olleet tietävinänsäkään,

vaikka jututin niitä!




Kun aikani siinä höpöttelin ja oikein motkotin,

kuinka aurinkoisella ilmalla vaan maataan,

Iso-lammas tuli katsomaan, kuka ulkona metelöi!





Se tuli ulos, ja oikein säikähti !

Se katsoi pitkään ja kyttäsi ja ihmetteli, taisi saada

jonkin mielenjärkytyksen kun minulla oli

oikein punainen takki ja riemunkirjava huivi päässä!




Aikansa tiirailtua sitä alkoi taas väsyttämään.....



No niin, siihen se pani itsensä makuulle,

aurinkonirvanassa,

ja toinenkin lammas siinä navetan ovella

otti mukavamman asennon!

Kaksi muuta lammasta olivat vaan tiiviisti navetannurkassa

eivätkä edes viittineet näyttäytyä!

Tätä se nyt on! lammasten kevät!

Aurinko tekee tehtävänsä.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Te kaikki joka pelkäätte

Klikketi klikk







Te kaikki jotka pelkäätte, kaikki jotka itkette,
te kaikki jotka vaellatte ilman ystävää.
Te kaikki jotka kaipaatte, kaikki jotka etsitte.
Te lohdutuksen kerran saatte ja
valtakunnan vielä jaatte.

Katsokaa ristin voittajaan, kasvoihin kaikkivaltiaan.
Katsokaa häntä, joka kirkkautta loistaa.
Katsokaa Herraan Jeesukseen,
katsokaa suureen rakkauteen.
Katsokaa häntä, joka synnin vallan poistaa.

Te kaikki jotka huokaatte, kaikki jotka uuvutte,
te kaikki jotka ette jaksa päätä kohottaa.
Te kaikki joita kiusataan,
kaikki joita vainotaan.
Te oikeuden kerran saatte ja valtakunnan vielä jaatte.

Katsokaa ristin voittajaan, kasvoihin kaikkivaltiaan.
Katsokaa häntä, joka kirkkautta loistaa.
Katsokaa Herraan Jeesukseen,
katsokaa suureen rakkauteen.
Katsokaa häntä, joka synnin vallan poistaa.

Katsokaa ristin voittajaan, kasvoihin kaikkivaltiaan.
Katsokaa häntä, joka kirkkautta loistaa.
Katsokaa Herraan Jeesukseen,
katsokaa suureen Rakkauteen.
Katsokaa häntä, joka synnin vallan poistaa!


/

Anna Mari Kaskinen Pekka Simojoki




keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Lammasjuttua

Klikkaas kuvaa; Lammaslaulu on POP!
Siitä voi tunnistaa itsensä...kin..




Kohta pästetään lampaat
navetan nurkasta pellolle!

On se taas surkuhupaisa näky,
kun ne takkuisina
ja sottuisina aivankuin häpeevät
ittiänsä talvehtimiskauden
lyöminä.

Hienoista samaistumista
pakostakin tuntee,

ihan
niinkuin sukulaissieluna;
yhtä takkuisia
ja
talvehtineita, olemme! kesälläkin!

vaan
lehmuksen alla
huilattais!









sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Olotilaparatiisi





rauhan rypäleitten vierellä
on silti orpouden omenoita

sekä appelsiiniaarteita!


mielialameloonit ja masennusmandarit
mansikat ja hunajakurpitsat

löytyvät
pienten piristypäärynöitten seasta,


lohdutus herneitäkin saa
huojennus luumujen kera;
sekä
puolustus paprikoita
vihreitä
punasia
ja keltaisia!!


Virtuaaliviikunat,
pakinapersikat ja
naurunektariinit tuoksuvat
ihanilta!


ah! carambolat mango

ja papaia!


tämä

hienoinen

olotilaparatiisi!