keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Läsnä olemista



Voisiko olla
Ihminen
jolla on aikaa
ei kiirettä

lähimmäinen

joka sallii taakan
kivun tuskan näkyä
uskaltaa katsoa kuulla
hiljaa
eikä moiti

ei yritä muuttaa
ei kauhistele

on vaan Läsnä

Kissan kanssa
on
istuttu vierekkäin
kärsitty yhdessä
sillä on aikaa
kuunnella
aamuun asti
suuriakin suruja

vaikka ei ole ihmistä
joka olisi läsnä,
Jumala on,
ja tietää mitä tarvitaan
kun
apujoukkoja löytyy:
Koiria Kissoja Kanoja
Kaneja Lampaita
Lehmiä Marsuja ja
Poneja tai
Lintuja
joitten Läsnäolo
on
Lohdun Lohdun

4 kommenttia:

  1. Koskettava runo. Kissan minäkin ottaisin ystäväksi jos voisin tai koiran tai minkä tahansa otuksen. Jumalan pikku apulaisia :)

    VastaaPoista
  2. Trina

    Ajattelin tuota kuvan Mummoa,
    käsi on vatsan päällä, varmaan
    kipuja, kasvoissa kärsimys -
    on syksy - paleltaa.
    Mummon käsi puhuu, Kissa on läsnä.

    VastaaPoista
  3. Voi, noinhan se juuri on. Välillä on niin paljon mutkattomampaa katsoa karvaisen tai höyhenpukuisen kaverin silmiin, silittää pehmoista selkää ja kertoa murheensa niille. Ihmisillä on aina niin paljon odotuksia, vaatimuksia ja pelkoja. Mikä onni, että Luoja antoi meille myös nelijalkaiset ja siivekkäät ystävät :)

    VastaaPoista