torstai 10. syyskuuta 2009

Ikimuistoista









Lauloin tätä laulua
iltarukoukseksi suomenkielellä
kehitysvammaiselle
lapselle.


Hän oppi kertosäkeen
suomeksi, vaikka oli
erikielisestä
perheestä.


Kun sitten tapasin hänet ja
hänen perheensä
vuosien päästä,
minä en voinut olla
taas laulamatta
tätä Ihnaa laulua.


Hänen vanhempansa eivät
olleet koskaan kuulleet
kuinka hän sen suomeksi hyvin lauloi,
silloin he saivat kuulla, kun yhdessä
itkimme ja lauloimme!


Musiikkialan ammattilaisina
hekin improvisoituivat mukaan
lapsensa puhumisen
ja viittomakielen innoittamana.






2 kommenttia:

  1. Onneksi on musiikin kieli.
    Tässä kyllä harvinaisen onnistuneesti on yhdistetty sanat ja melodia, se soi mielessäni aina kun taannoin oli Hesarissa kirjoitussarja onnellisimmasta suomalaisesta laulusta. tämä oli minun valintani.

    VastaaPoista
  2. Leen@

    Tämä on kaikella tavalla erikoisen
    rakas laulu minullekin, lapsenlapsiani
    olen myös siunannut nukkumaan mennessä
    tämän laulun sävelin. Hekin ovat erikielisiä,
    mutta sävelet tavoittavat kielestä huolimatta!

    VastaaPoista