lauantai 4. heinäkuuta 2009

Hetkiä

Se vei unet ja levon,
kadotetun ilon toteamukseen,
laahustavina päivinä.

Yön uhka ylettyy mörkömetsistä
sielun makuukamariin,
takan reunamilta
kotiliettä hyytämään.

Vaikeroimisista Kaikkivaltiaalle
lohdutuksen saamisiin,
ensi yöksikin enkelinsiipien
suojaa kaikkiin nurkkiin,
että pelon seitit
sulavat Taivaan muurilaasteihin.

Kiitosmieli haaveiluttaa,
pellon kulmista ja pähkinäpuu
metsistä kukkaniittyihin
kääritystä onnenmaasta ja tytyväisyyden
tihkusateista aamutuimin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti