tiistai 28. heinäkuuta 2009

Tuule















tuule Jumalan tuuli !

jälleen
tuoksuvat
kaipuun korianderit
ja kipujen
kanelit
ikävän
inkiväärien vierellä

yhä niityillä
nuokkuvat
valtoimenaan
nuorruttavat
neilikat

sydämen laaksojen pohjilla
aaltoilee
armon aloet
mirrha! koofer!
ja kassia!

Tuule
Jumalan
tuuli
sielun
saframi saroille:

että
pelastuksen balsamin toivo
kantaa
yli kuoleman
yrttien´
katkeran
kitkeryyden!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Sunnuntai














Kukka-auringossa
heräävä päivä

toivontuuli ja tyyni

osa minua
minun osassa

vajavaisena Jeesusta Kristusta
seuraamassa

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Missä?

Missä on pipo ja kaulahuivi,
sielun kylmyyteen?

Missä sukat ja takki?

Missä sen hanskat, jotka eivät
ole hukassa tai maassa?

Missä on lääke, kun hymy
hyytyy ja mieli menee poikki?

Missä on Käsi, joka elämän
mutkissa suoraksi silittelee?

Tule! Tule nyt! Vaikka on kesä,
on silti talvi, eikä kotia näy!

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Lähelle

Hiljaista ajattelua.
Huokailua, maata ylemmäs.

Sitä suurten käsien suojelusta
kaikille, suurille ja
erikoisisesti pienille,
loma-aikana, pyytää.

Rasisutuksista vapautusta,
myös anoo, yhdessäolon iloa!
Lähelläolon riemua ja luottamusta.
Luottamusta, Suurempaan Turvaan,
kuin ihmisen oma turva.

Tule lähelle, tänään, tule
pelon läpi, tule murheista
huolimatta, Sinä, Jumala,
joka Kaikkia luotujasi paimennat!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Lohdun lohdun
























Hyvin vanha orkidea kukkii.
Se on nänyt vaikka mitä.
Monta kertaa se on jätetty
oman onnensa nojaan, unohduksiin,
pari ryppyistä lehtä vain ja
kasa juuria. Ruukussa.

Ei muutenkaan ole vihreitä sormia,
saati sitten orkidean suhteen.

Ihme se on, että joka vuosi se kukkii,
heinäkuussa.

Nyt taas.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Heijastuksia

armahdettujen syntisten silmissä
Jumalan
kasvojen heijastukset,

hauraitten
peilien
tallettamat
taivaat
maassa!

Vanhurskauden auringossa





Naps-kuvan-saa-isommaks!

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Hetkiä

Se vei unet ja levon,
kadotetun ilon toteamukseen,
laahustavina päivinä.

Yön uhka ylettyy mörkömetsistä
sielun makuukamariin,
takan reunamilta
kotiliettä hyytämään.

Vaikeroimisista Kaikkivaltiaalle
lohdutuksen saamisiin,
ensi yöksikin enkelinsiipien
suojaa kaikkiin nurkkiin,
että pelon seitit
sulavat Taivaan muurilaasteihin.

Kiitosmieli haaveiluttaa,
pellon kulmista ja pähkinäpuu
metsistä kukkaniittyihin
kääritystä onnenmaasta ja tytyväisyyden
tihkusateista aamutuimin.