sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Illan huokauksia

Mitä sitä toivoo?
Entistä parempia oloja?
Ettei halla veisi perunantaimia
eikä omenankukkia?


Mitä sitä toivoo, kun lampaanvillat ovat
riittäneet lämmittämään, ja kissa kehrää
illan lepoa kahvin tuoksussa,
tänäkin keväänä!

Ensiviikolla lapset tulevat lapsineen!
ääntä piisaa ja sylissäistujien silmät
tuikkivat kuin kirkkaimmat tähdet aina.
Pienet kädet ja jalat tallustelevat
lattioittenkin iloksi, muuten tyhjässä talossa.

Ajan verhot hulmuavat, mutta lähimmäistensä ikävä ei lopu.
Tuli mitä tuli ja meni mitä meni, siunaa Rakas Jeesus,
siunaa ja varjele pienet ja suuret.
Ei vai meillä, vaan myös muittenkin luona.
Sillä ilman läheisiä täällä on tylsää ja kylmää
ja maa on autio ja tyhjä. Kuin orpo sielu.
Muutenkin orpo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti